ETUSIVU | BLOGI | KIRJAT | KUVATAIDE | LUONTO | MUSIIKKI | RUOKA | VALOKUVAUS | MUUT AIHEET | MÄÄRITELMIÄ | LINKKEJÄ | English pages

Antti pähkinänkuoressa

Hei! Nimeni on Antti Knaapila ja lempiruokani on hernekeitto. Olen koulutukseltani elintarviketieteiden tohtori ja aistinvaraisen tutkimuksen dosentti. Ammatiltani olen tutkija ja yrittäjä.

Työskentelen parhaillaan määräaikaisena yliopistotutkijana Helsingin yliopistossa (tilanne tätä kirjoittaessa 7.3.2021). Olen töissä yliopiston Viikin kampuksella, Maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa, Elintarvike- ja ravitsemustieteiden osastolla. Koska työsopimukseni on määräaikainen, etsin aktiivisesti vakituista työpaikkaa.

Periaatteessa aina silloin kun en ole palkkatöissä, toimin sivutoimisena yrittäjänä omassa, tammikuussa 2020 perustamassani yrityksessä Kokotupa Osaamispalvelut. Se tarjoaa koulutus-, konsultointi- ja tutkimuspalveluja elintarvikealan toimijoille, erityisesti liittyen elintarvikkeiden aistittavaan laatuun ja kuluttajien mieltymyksiin.

Olen työskennellyt yliopistotutkijana vuoden 2020 alusta alkaen. Sitä ennen toimin samalla osastolla noin kolme ja puoli vuotta määräaikaisena aistinvaraisen tutkimuksen yliopistonlehtorina (1.9.2016 - 31.12.2019, lukuun ottamatta kesää 2017, jolloin tein tutkijavierailun Saksaan, Dresdeniin).

Yliopistonlehtori on opettaja, joka päätyökseen opettaa opiskelijoita yliopistossa. Yliopistotutkija puolestaan on "senioritutkija" (tutkijatohtorivaiheen ylittänyt tutkija), joka tekee pääasiassa tutkimustyötä yliopistossa. Yliopistotutkijan työhön liittyy kuitenkin myös opetusta, erityisesti opinnäytetöiden ohjausta.

Opiskelin aikoinaan Helsingin yliopistossa ensin elintarviketieteiden maisteriksi (ETM) ja sitten elintarviketieteiden tohtoriksi (ETT). Sen jälkeen olin seitsemän ja puoli vuotta muualla töissä - ensin 2,5 vuotta USA:ssa ja sitten 5 vuotta Suomen Turussa - ennen kuin palasin takaisin Helsingin yliopiston Viikin kampukselle vaikuttamaan syksyllä 2016.

Jos olisin eläin, olisin pesukarhu. Jos olisin elintarvike, olisin jogurtti. Lempivärini on sininen ja lempivuodenaikani on (alku)syksy.

Mitä teen työkseni yliopistolla?

Yksinkertaistaen voisin sanoa, että tutkin sitä, miten ruoka aistitaan ja miten yksilölliset ruoka-aistimuksemme vaikuttavat siihen, mitä syömme. Olen tutkinut pitkään ihmisen hajuaistia, erityisesti hajuaistimusten yhteyttä ruokamieltymyksiin ja syömiskäyttäytymiseen. Toinen tutkimusaihe, jonka parissa olen pitkään työskennellyt, on ihmisten suhtautuminen uusiin ruokiin (ml. uusien ruokien välttely eli ruokaneofobia).

Viime aikoina tutkimuskysymyksenäni on ollut esimerkiksi, miten kuluttajat kokevat lihaa korvaavat kasviproteiinituotteet, joita on viime vuosina tullut markkinoille kovaa vauhtia. Olen mukana mm. Anne-Maria Pajarin johtamassa ja Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa laajassa tutkimushankkeessa Palkokasveilla kohti kestävää ruokajärjestelmää ja terveyttä (Leg4Life), jossa tutkitaan palkokasvien tuotantoa sekä elintarvike- ja rehukäyttöä.

Kun toimin yliopistonlehtorina vuosina 2016-19, opetin pääasiassa elintarvikkeiden aistinvaraisen tutkimuksen kursseja Elintarvike- ja ravitsemustieteiden osastolla. Syksyisin opetin suomeksi alan peruskurssia (ETK-240 Aistinvaraisen tutkimuksen perusteet) ja keväisin englanniksi jatkokurssia (FOOD-116 Advanced Sensory Science). Lisäksi ohjasin alaan liittyviä opinnäytetöitä (kandidaatin- ja maisterintutkielmia).

Vaikka en enää olekaan päätoiminen opettaja, parasta työssäni ovat edelleen ne hetket, kun saan olla tekemisissä nuorten, fiksujen opiskelijoiden kanssa. On todella palkitsevaa nähdä, kuinka nopeasti opiskelijat oppivat ja kehittyvät. Nykyajan nuoret ovat verrattoman mukavaa, avarakatseista ja sosiaalisesti taitavaa porukkaa. Siksi välillä oikein nolottaa, kun näkee, kuinka me vanhemmat ikäluokat joskus käyttäydymme toisiamme ja nuoria kohtaan kyynisesti tai aggressiivisesti kuin aivottomat apinat.

Oma suosikkituoksuni on suomalaisen metsän tuoksu. Sitä kaipasin erityisesti, kun asuin ulkomailla.

Urani alkuvaiheet, eli miten tähän ollaan tultu

Miten päädytään elintarvikkeiden aistinvaraisen tutkimuksen maailmaan? Oma tarinani on tällainen (käänteisessä aikajärjestyksessä kerrottuna).

Ennen viime vuosien tehtäviäni Helsingin yliopistossa, työskentelin tutkijatohtorina Turun yliopistossa. Tutkijatohtori on - yllätys, yllätys - tohtorin tutkinnon suorittanut henkilö, joka tekee tutkimusta. Tarkemmin sanottuna tein tutkimusta Turun yliopiston Biokemian laitoksella, Elintarvikekemian ja elintarvikekehityksen osastolla tutkimushankkeessa nimeltä Haihtuvien yhdisteiden rooli palkokasvien, yrttien ja mausteiden miellyttävyydessä ja käytössä.

Hanke oli kolmevuotinen (1.9.2013 - 31.8.2016) ja sitä rahoitti pääasiassa Suomen Akatemia (päätös nro. 267 698). Hankkeessa tehtiin tiivistä yhteistyötä Turun yliopiston Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskuksen (FFF) ja Lapsi- ja nuorisotutkimuskeskuksen (CYRI) kanssa.

Työskentelin Turun yliopistossa yhteensä viisi vuotta: syyskuusta 2011 elokuuhun 2016. Ensimmäiset kaksi vuotta toimin tutkijatohtorina professori Mari Sandellin johtamassa hankkeessa, jossa tutkimme karvaan maun aistimista ja syömiskäyttäytymistä.

Ennen Turun yliopiston aikaani työskentelin 2,5 vuotta tutkijatohtorina (Postdoctoral Fellow) Monell Chemical Senses Centerissä Philadelphiassa, Yhdysvalloissa. Tutkin Monellilla ihmisen hajuaistia, erityisesti hajuaistin genetiikkaa, tohtorien Danielle Reed ja Charles Wysocki johdolla.

Olen väitellyt elintarviketieteiden tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2008. Tutkin ihmisen hajuaistimuksia jo väitöskirjassani Genetic and environmental influences on human responses to odors (lisää jäljempänä).

Vartuttuani hieman (tutkijana), minusta tuli myös dosentti. Helsingin yliopiston kansleri myönsi minulle aistinvaraisen tutkimuksen dosentin arvon 28.2.2014. Dosentti on akateeminen arvonimi. Huomaa, että dosentti ei ole ammatti eikä tehtävä, eikä tarkoita työsuhdetta.

Suosikkitietokirjailijani ja samalla tutkijaidolini on temperamentin tutkija, psykologian professori emerita Liisa Keltikangas-Järvinen. Hänellä on virtuoosimainen kyky kirjoittaa tieteestä yleistajuisesti ja oikoa yleisiä uskomuksia ja väärinkäsityksiä tieteelliseen tutkimusnäytöön vedoten.

"Makuasioista ei sovi kiistellä"

Vaikka itse tykkään hernekeitosta, jotkut eivät. Toisaalta joku voi tykätä esimerkiksi oliiveista tai hillosipuleista, joista itse en niinkään välitä. Olemme kaikki yksilöitä ruokasuosikkiemme ja -inhokkiemme suhteen.

On selvää, että ruokamieltymyksissä on isoja eroja. Mutta miksi? Tämä kysymys on paljon vaikeampi ja monimutkaisempi. Aistimme maut ja hajut eri tavoin, ruokaympäristömme on altistanut meitä eri tavoin ja taustalla voivat olla erilaiset geenimmekin... Syitä on monia, ja näiden syiden jäljille me aistien ja syömisen tutkijat yritämme päästä.

Itse olen tutkinut erityisesti hajujen aistimisen yksilöllisten erojen syitä. Toinen tutkimusaiheeni on ollut uusiin ruokiin suhtautuminen. Olen kiinnostunut myös elintarvikkeiden aistinvaraisen laadun arvioinnista ja aromikemiasta. Haluaisin myös ymmärtää ruoan aistimista ja ruokaan asennoitumista laajemminkin.

Ravinto on yksi keskeisimmistä terveyteen vaikuttavista tekijöistä. Ruoan aistittavat ominaisuudet (haju, maku, rakenne...) ovat puolestaan keskeinen ruoan valintaperuste.

Terveellisenkin ruoan pitäisi maistua hyvältä! Muuten se ei saavuta kuluttajien suosiota eikä pääse vaikuttamaan myönteisesti terveyteenkään.

Myös uudet tuotteet (kuten terveysvaikutteiset eli funktionaaliset elintarvikkeet ja eläinperäisiä tuotteita vastaavat uudet kasvituotteet) on kehitettävä kuluttajaa houkuttaviksi myös aistittavien ominaisuuksiensa puolesta. Jotta tällaisiin vaatimuksiin löydettäisiin ratkaisuja, on tunnettava hyvin sekä elintarvikkeet että niiden kuluttajat.

Aistinvarainen arviointi vaati osaamista ja keskittymistä. Tämä tilanne on kuitenkin lavastettu. (Kuva: Brian Gantick)

Taustastani

Olen syntynyt vuonna 1977 entisessä Porvoon maalaiskunnassa. (Kunta yhdistettiin 1.1.1997 Porvoon kaupungin kanssa. Uusi Porvoo on noin 47 000 asukkaan kaupunki, joka sijaitsee noin 50 km Helsingistä itään.)

Kirjoitin ylioppilaaksi Porvoossa Linnankosken lukiosta keväällä 1996. Lukuvuonna 1996-97 opiskelin Teknillisessä korkeakoulussa (nykyinen Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu) Espoon Otaniemessä puunjalostustekniikan koulutusohjelmassa.

Syksyllä 1997 (Huh, eli siis jo yli 20 vuotta sitten!) aloitin opiskelun Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa pääaineenani elintarvikekemia. Opiskelin kursseja myös muista elintarviketieteistä, kuten ravitsemustieteestä, sekä biotieteistä. Suuntasin opintojani silloisella biotekniikan erikoistumislinjalla.

Suoritin varusmiespalveluksen Viestirykmentissä Riihimäellä. Siirryin reserviin 1.1.1999 korpraalina. Osallistuin reservin kertausharjoitukseen joulukuussa 2005. Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä 2006 minut ylennettiin reservin alikersantiksi.

Kesällä 1999 olin kesätöissä HK Ruokatalon (nykyinen HKScan) Vantaan tuotantolaitoksen lihan vastaanotto -osastolla. Vuoden 2001 kesällä suoritin opintoihini kuuluneen harjoittelun Tullilaboratoriossa. Kesän 2002 työskentelin tutkimusapulaisena Kansanterveyslaitoksen (nykyinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL) biomarkkerilaboratoriossa.

Maisterin tutkielmani (pro gradu) tein vuonna 2003 Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen (nykyinen Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy) silloisessa biotekniikan tutkimusyksikössä (VTT Biotekniikka). Jos haluat, voit katsoa ja/tai tallentaa tutkielmani PDF-muodossa tästä: Malliproteiinien ristisitominen lakkaasilla, tyrosinaasilla ja transglutaminaasilla.

Elintarviketieteiden maisteriksi valmistumiseni jälkeen minulle tarjoutui mahdollisuus ryhtyä tekemään väitöskirjaa. Vuoden 2004 tammikuun puolivälistä vuoden 2008 loppuun asti työskentelinkin silloisten Helsingin yliopiston Elintarviketeknologian laitoksen (sittemmin Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos, nykyisin Elintarvike- ja ravitsemustieteiden osasto) ja Kansanterveyslaitoksen (nykyinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL) molekyylilääketieteen osaston yhteisessä tutkimushankkeessa. Hankkeessa tutkittiin haju- ja makuaistimusten ja -mieltymysten sekä ruokakäyttäytymisen geneettistä taustaa. Hanketta rahoitti vuosina 2004-07 Suomen Akatemia.

Tutkimushankkeen monitieteisen luonteen takia kuuluin kahteen tutkimusryhmään: professori Hely Tuorilan johtamaan aistinvaraisen laatututkimuksen ryhmään Helsingin yliopiston silloisella Elintarviketeknologian laitoksella ja tutkimusprofessori Markus Perolan johtamaan kvantitatiivisen genetiikan ryhmään silloisen Kansanterveyslaitoksen molekyylilääketieteen osastolla. Edellä mainitut ryhmänjohtajat olivat myös väitöskirjatyöni ohjaajat.

Valmistuin elintarviketieteiden tohtoriksi lokakuussa 2008 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta, elintarviketeknologian oppiaineesta, väiteltyäni 21.8.2008 perintö- ja ympäristötekijöiden vaikutuksista ihmisen hajuaistimuksiin. Väitöskirjani Genetic and environmental influences on human responses to odors on sähköisessä muodossa vapaasti saatavilla Helsingin yliopiston E-thesis -palvelussa.

Tammikuussa 2009 siirryin Philadelphiaan, USA:aan, jatkamaan tutkimushommia apurahatutkijana. Kirjoitin USA:n kokemuksistani tänne verkkosivuilleni harvakseltaan blogia.

Takaisin Suomeen palasin kesällä 2011. Saman vuoden syyskuun alussa aloitin tutkijatohtorin hommat Turun yliopistossa, jossa vierähtikin tasan viisi vuotta.

Syksyllä 2016 palasin Helsingin yliopistoon, josta sain niin ikään määräaikaisen työn. Tehtäväni oli hoitaa aistinvaraisen tutkimuksen opetusta alan edellisen opettajan, professori emerita Hely Tuorilan eläköitymisen jälkeen. Määräaikaisuuden perusteena työsopimuksessani oli "Avoinna olevan tehtävän hoitaminen täytöprosessin ajan". Sopimustani jatkettiin 3-8 kk pätkissä yhteensä noin kolmen vuoden ajan, jonka tehtävän täyttöprosessi kesti. Hain itsekkin tosissani tehtävää, jota hoidin sijaisena, mutta jäin toiseksi.

Vapaa-ajastani

Vapaa-ajan puuhiini kuuluvat epäsäännöllinen kuntoliikunta (sulkapallo, hölkkä, kuntosali ja kesäisin pyöräily), lukeminen ja luonnon ihailu. Jo työnikin puolesta olen toki kiinnostunut myös ruoasta ja sen valmistusaineista ja aistittavista ominaisuuksista sekä ruokakulttuureista (mikä ei valitettavasti tarkoita sitä, että olisin aktiivinen tai hyvä ruoanlaittaja).

Paitsi luonnossa ja ruokapöydässä, tykkään ihailla kauneutta myös taidemuseoissa. Lisäksi teen harrastuksena näitä omia verkkosivujani ja valokuvaan (tai paremminkin opettelen verkkosivujen tekoa ja valokuvausta).

Kuvataiteilijoista suosikkejani ovat Suomen taiteen kultakauden naistaitelijat, jotka maalasivat voimakkaita tunnelmia, kuten Fanny Churberg ja Maria Wiik.

Nuorena suosikkiartistini oli Roy Orbison. Klassisen musiikin puolella suosikkejani ovat Sibelius, Brahms ja Bach. Sibeliuksen sinfoniat ja viulukonsertto ovat todella messeviä, mutta myös varhaiskauden piano- ja kamarimusiikkituotannossa on vähemmän tunnettuja helmiä (esim. "Hafträsk"), joista nautin aina vaan uudelleen.

Verkkosivujen tekoa olen harrastanut siitä lähtien kun kävin Helsingin seudun kesäyliopiston erinomaisen MS FrontPage 2003 perusteet -kurssin heinäkuussa 2006. Kesällä 2007 osallistuin Kesäyliopiston niin ikään erinomaiselle MS FrontPage 2003 -jatkokurssille. FrontPage-ohjelmien myynti on sittemmin lopetettu. Enkä sitä kyllä yhtään ihmettelekkään, koska ohjelmalla tehtyjen sivujen näkymisessä oli ongelmia muilla kuin Microsoftin omilla Internet Explorer -selaimilla. Jonkin aikaa yritin etsiä korvaavaa, mutta toimivaa ja kohtuuhintaista kotisivueditoriohjelmaa, koska luulin kotisivujen koodin kirjoittamisen (käsin, ilman editoria) olevan vaikeaa.

Osallistuminen syksyllä 2008 Helsingin kaupungin suomenkielisen työväenopiston Kotisivut koodaten -kurssille mullisti käsitykseni verkkosivujen koodaamisesta. Siellä tajusin: verkkosivujen koodaaminen ei ollutkaan vaikeaa! Mutta kärsivällisyyttä ja tarkkuutta koodaaminen kyllä vaatii. Kurssi oli aivan mahtava. Tai päättele itse: en tiennyt koodaamisesta mitään ennen kurssia, mutta kurssin oppien ja materiaalien avulla sain väsättyä näiden sivujen rungon satunnaisena iltapuhteena alle puolessa vuodessa kurssin päättymisen jälkeen.

Verkkosivujentekoharrastusta suosittelen kaikille asiasta vähänkään kiinnostuneille, ja erityisesti niille, jotka pitävät luovista harrastuksista. Verkkosivuja tehdessä saa toteuttaa luovuuttaan, nähdä oman työnsä jäljen ja kokea onnistumisen elämyksiä.

Yksinkertaisten verkkosivujen tekeminen koodaamalla on paitsi helppoa, myös hauskaa!

30-vuotissynttärikakun kynttilöitä puhaltamassa.

Yhteydenotot ovat tervetulleita sähköpostilla:

© Antti Knaapila, 2009-21.
Tätä sivua on viimeksi muokattu 7.3.2021.