Arki alkaa hahmottua

Kolme viikkoa USA:ssa on kohta täynnä. Alan olla jo jotenkin asettunut tänne. Aloin kirjoittelemaan tätä pätkää sunnuntai-iltana vuokra-asunnossani ennen nukkumaanmenoa. Mutta sitten alkoi väsyttää niin, että päätin jatkaa seuraavana iltana. Mutta miten tähän olen tullutkaan? Paljon on ehtinyt tapahtua viimeisen reilun parin viikon aikana...

Asunto löytyy vihdoin

Ensimmäisen viikon perjantaina (30.1.) kello yhdeltä iltapäivällä kävin katsomassa erään vuokrafirman kahta vapaana ollutta asuntoa. Kämpät olivat suhteellisen lähellä työpaikkaani, mutta asuntojen kunto oli suoraan sanottuna kaamea, eikä vuokra silti kovin pieni. "En oikein tiedä", sanon vuokravälitäjälle. Emme tehneet sopimusta.

Aloin olla stressaantunut. Olin viime päivinä viettänyt tuntitolkulla aikaa netissä etsimässä sopivaa vuokra-asuntoa. Ajattelin, että asunto on pakko löytää pian. Varaamani aika aamiaismajoituksessa väheni päivä päivältä, eikä sitä ollut enää paljon jäljellä. Onneksi jo ennen USA:aan siirtymistäni olin postittanut oman "vuokrata halutaan" -ilmoitukseni graigslist-verkkopalveluun. Olin saanut muutaman vastauksenkin ilmoitukseeni. Yksi niistä vaikutti lupaavalta.

Eräs keski-ikäinen pariskunta oli tarjonnut vuokrattavakseni asuntoa oman talonsa kolmannesta kerroksesta. Palattuani vuokrafirman asuntojen näytöstä takaisin työpaikalleni, päätin soittaa talon isännälle töihin ja kysyä heidän asunnostaan. Sovimme näytön vielä samalle iltapäivälle. Matkustin suoraan töistä lähijunalla Mount Airyyn (Mt. Airy) katsomaan asuntoa.

Matkustin ensimmäistä kertaa Philadelphiassa lähijunalla. Nousin R7-linjan junasta Mt. Airyn asemalla. Olin saanut talon isännältä hyvät saapumisohjeet. Talo sijaitsee aivan aseman lähellä ja se oli helppo löytää. Lisäksi isäntä seisoi talon portailla minua vastassa, oli varmaan huomannut junan saapuvan. Kipusimme talon kolmanteen kerrokseen ja kävimme asunnon läpi. Asuntoon kuuluu makuuhuone, keittiö ja kylpyhuone. Vuokra on kohtuullinen ja asunto vaikutti siistiltä. Nettiyhteys löytyy. Sähkö ja vesi sisältyvät vuokraan, vain ilmastointilaitteitten käytöstä pitää kesällä maksaa lisäkorvausta. Ilmoitin, että haluan vuokrata tämän. Annoin tietoni isännälle. Talon emäntä tuli vähän myöhemmin kotiin ja puhuin hänenkin kanssaan asunnosta. Huh, huokaisin helpotuksesta lähtiessäni, asunto taisi vihdoin löytyä!

Ensimmäinen viikonloppuni Philadelphiassa

Ensimmäisenä lauantaina (31.1.) lähdin aamiaismajoituspaikastani keskustaan hankkimaan paikallista kännykkäliittymää. Taisi olla vain muutama aste pakkasta, mutta viima sai ilman vaikuttamaan paljon kylmemmältä. Hankin prepaid-liittymän T-Mobilesta. No niin, nyt minulla oli paikallinen pankkitili, puhelinnumero ja osoitekin tiedossa. Tuntui kuin olisin ollut pikkaisen enemmän paikallinen, sisällä systeemissä. Ja oli paljon helpompi täyttää lomakkeita, joissa puhelinnumeroa ja osoitetta kysyttiin.

Sunnuntaina (1.2.) palauduin ja latauduin seuraavaa viikkoa varten. Ja olin yhteyksissä koto-Suomeen Skypen-internetpuhelujen avulla. Olin hankkinut Skypen maailma-paketin, jonka avulla saatoin soittaa kohtuullisella kuukausimaksulla Skype-ohjelman avulla omalta kannettavalta tietokoneeltani Suomeen lankapuhelimiin.

Toinen viikko

Toinenkin viikko kului monenlaisia lomakkeita täytellessä ja asioita hoidellessa. Pidin passiani ja kuulakärkikynää koko ajan paitani rintataskussa, enkä turhaan, niin usein niitä tarvittiin. Maanantaina muun muassa kävin otatuttamassa Hepatiitti B -rokotuksen (työpaikalla edellytettiin sitä ennen laboratoriotöiden aloittamista), keskiviikkona hankin ns. Pennkeyn (jolla pääsee mm. käyttämään Pennsylvanian yliopiston kirjaston elektronisia aineistoja) ja torstaina hankin ns. PennCardin, johon perjantaina kävin aktivoimassa kirjastokorttiominaisuuden Pennsylvanian yliopiston Van Pelt -kirjastossa.

Toisen viikon perjantaina (6.2.) aamulla kävin myös paikallisessa Kelassa, jos nyt niin voi sanoa Yhdysvaltojen Social Security Administrationista (SSA). Hain nimittäin USA:n sosiaaliturvatunnusta. Työpaikkallani henkilöstöasioita hoitava sihteeri oli kertonut minulle, että tunnus tarvitaan, jotta paikallista sairausvakuutusta voidaan hakea.

Toisen viikon maanantaina (2.2.) vuokraemäntäni soitti minulle ja sovimme, että muuttaisin uuteen asuntooni keskiviikkona (4.2.). Hän tarjoutuu noutamaan minut ja tavarani (neljä matkalaukkuani) aamiaismajoituspaikastani. Tiistai-iltana alkoi kuitenkin satamaan lunta. Vuokraemäntäni soitti uudelleen ja sovimme, että otankin keskiviikkona taksin. Niin tein.

Muuttoni Mt. Airyyn eli tarina avuttomasta taksikuskista

Helsingissä, ja muuallakin, missä taksia olen tähän mennessä tarvinnut, olen tottunut siihen, että riittää, kun kuljettajalle kertoo osoitteen, jonne haluaa kyydin. Kunhan osoite on oikea ja samassa kaupungissa, niin ongelmia ei yleensä ole. Taksikuskit ovat pitäneet huolta, että perille on löydetty. Vaikka sitten navigaattorin (ennen karttojen) avulla, jos ei jo muutenkin. Philadelphiassa taksilla matkustaminen on suhteellisen edullista, ja takseja on melko paljon, ainakin taksin voi saada keskustan lähellä aika helposti myös "lennosta". Mutta sanonta "halvalla ei hyvää saa" näytti pätevän ainakin siihen taksiin jonka nappasin majapaikkani edustalta...

Pyysin taksikuskilta kyytiä Mt. Airyyn ja hän sanoi voivansa viedä minut sinne. OK, lähdettiin. Näytin asuntoni osoitetta lapulta, johon olin sen aiemmin kirjoittanut muistiin ja kerroin vielä, että se sijaitsee aivan Mt. Airyn rautatieaseman vieressä. Oletin, että asia on tällä selvä. Vaan ei! :) Kuski vaikutti tietämättömältä, missä paikka on. Kysyin (englanniksi tietenkin), että onko sinulla mitään karttaa. Kuski ei vastannut myöntävästi. Autossa näytti olevan navigaattori, mutta joko se ei toiminut tai kuski ei osannut käyttää sitä, sillä hän ei tehnyt elettäkään navigaattorin hyödyntämiseksi. Kaivoin paniikissa repustani matkaoppaan ja etsin siitä Mt. Airyn karttaa, mutta turhaan. Lopulta ei autanut muu kuin soittaa vuokraemännälle ja kysyä ajo-ohjeita. Niillä ohjeilla löysimme viimein perille. Siis: ennen kuin otat taksin Philadelphiassa, selvitä ensin reitti itsellesi, jotta osaat opastaa kuljettajaa! :)

Ensimmäinen viikonloppuni Mt. Airyssä

Vuokraemäntäni ja -isäntäni olivat todella mukavia ja avuliaita. Lauantaina (6.2.) aamulla he ottivat minut autoonsa ja näyttivät paikkoja. Isäntä vietiin työpaikalleen audioliikkeeseensä Chestnut Hilliin, joka sijaitsee Mt. Airyn vieressä, pohjoispuolella. Emäntä vei minut paikalliseen kirjastoon (Free Library of Philadelphian Chestnut Hillin toimipisteeseen), jossa hankimme minulle kirjastokortin. Passille oli taas käyttöä henkilötodistuksena, onneksi se oli mukana. Sitten emäntä kyyditsi minua ympäri Chestnut Hilliä ja Mt. Airyä ja näytti paikkoja. Lopuksi ajoimme paikalliseen supermarkettiin (PathMark-ketjua), jossa molemmat teimme ostoksia. Hankimme minulle saman tien supermarketinkin etukortin.

Sunnuntaina (7.2.) oli keväisen lämmintä ja aurinkoista. Kävin toisessa lähistöllä sijaitsevassa supermarketissa (Acme-ketjua) ja hankin sieltäkin etukortin. Alan olla kunnon jenkki! :)

Kolmas viikko

Kaksi viikkoa kului alkuhässäkkään paperitöineen, eri toimistoissa rappaamiseen, asunnon etsimiseen ja muuttamiseen. Kolmannella viikolla pääsin keskittymään itse tutkimushommiin. Arki alkoi pikkuhiljaa sujua. Eräänä iltana menin junalla Chestnut Hilliin asti ja kävin ostamassa taitettavan pyykinkuivaustelineen ja pienen vedenkeittimen kotiini. Paljon en asuntoani tarvinnut varustellakaan, sillä siellä on peruskalusteet ja astioita. :) Perjantaina hemmottelin itseäni ja ostin pienet kaiuttimet liitettäväksi kannettavaan tietokoneeseeni. Viikonloppuna oli sitten mukava kuunnella musiikkia niitten kautta.

Pappaparturit

Kolmantena viikonloppuna kävin ensi kerran parturissa Philadelphiassa. Kävelin lauantaina (14.2.) Chesnut Hilliin parturiliikkeeseen, josta sain vinkkiä vuokraemännältäni, kun kysyin, millainen on paikallinen parturikäytäntö, pitääkö varata aika vai voiko vain kävellä sisään. Onneksi aikaa ei tarvinnyt varata, sillä halusin hoitaa asian pian. Yllätyksekseni liikkeen kolme parturia olivat arviolta päälle 60-vuotiaita miehiä. :)

Hiusteni koneajo sujui kyllä ihan hyvin parturilsedältäkin, vaikka verkaisemmin, kuin mihin tehokkaitten naisten käsittelyssä Suomessa olin tottunut. Ainakin parturipappa suihkutti kunnolla öljyä spraypullosta koneen terään jokaisen teränvaihdon yhteydessä. Yritin vältellä pipon käyttöä kävellessäni kotiin parturissakäynnin jälkeen, mutta ilma oli sen verran kylmä, että en täysin onnistunut. :)

Maailma on pieni -ilmiö taidemuseossa

Sunnuntaina (15.2.) kävin Philadelphian taidemuseossa (Philadelphia Museum of Art). Sunnuntaisin museossa on (erikoisnäyttelyitä lukuunottamatta) maksa mitä haluat -päivä. Halutessa ilmaista sisäänpääsyä oli lisäkseni tullut jonottamaan suuri joukko etupäässä nuoria taiteenystäviä. Tullessani kahden aikaan iltapäivällä paikalle, sisäänkäynnin ulkopuolella kiemurteli muutaman kymmenen metrin pituinen jono. Päätin jäädä kuitenkin jonottamaan. Puolisen tuntia myöhemmin olin sisällä museossa.

Yllätyksekseni eräs työkaveri Monellilta oli ystävineen tullut myös paikalle ja törmäsimme sattumalta eräässä näyttelyhallissa. Aikamoinen sattuma! En ajatellut, että tällaista sattuisi täällä. Philadelphiassa on kuitenkin 1,5 miljoonaa asukasta, joista tunnen vasta muutamia. Lisäksi taidemuseo on varsin suuri! :)

Edellinen - Maanantai 16.2.2009 - Seuraava