Antti Knaapilan kotisivut

ETUSIVU | BLOGI | KIRJAT | KUVATAIDE | LUONTO | MUSIIKKI | RUOKA | VALOKUVAUS | MUUT AIHEET | MÄÄRITELMIÄ | LINKKEJÄ | English pages

Edellinen - Tiistai 21.4.2009 - Seuraava

Toinen työmatka (konferenssi Floridassa) - menomatka

Tänään lähdin toiselle työmatkalleni. Kirjoitin tätä ensin Philadelphian lentoasemalla odotellessani lentoa. Tarkoitukseni on osallistua tieteelliseen konferenssiin (31st Annual Meeting of the Association for the Chemoreception Sciences). Konferenssissa kemiallisten aistien (=haju- ja makuaisti sekä kemotunto) tutkijat ympäri maailman tapaavat toisiaan ja kertovat tutkimustuloksistaan. Alan tutkijat kutsuvat konferenssia järjestävän tahon (Association for the Chemoreception Sciences) lyhenteen mukaan lyhyesti AChemS:iksi. AChemS-konferenssi on järjestetty vuosittain Floridan Sarasotassa.

Olen osallistunut AChemS:iin kerran aiemminkin, nimittäin kaksi vuotta sitten (2007), silloin Suomesta käsin. Philadelphiastakin on Sarasotaan sen verran pitkä matka, että muuten kuin lentokoneella matkustaen lienee vaikeaa päästä samana päivänä perille. Philadelphiasta ei tietääkseni ole suoria lentojakaan Sarasotaan ja minunkin on tarkoitus lentää ensin Atlantaan ja sieltä sitten Sarasotaan.

Ensimmäinen lento peruuntui, pitkä matkapäivä edessä

Lähdin aamulla matkalle Mt. Airystä samalla 7.29 lähteneellä R7-lähijunalla, jolla monesti muutenkin kuljen työmatkojani. Syy oli siinä, että tämä R7-junan vuoro jatkaa keskustasta R1-junana Philadelphian lentoasemalle (joten en tarvinnut vaihtaa junaa keskustassa) ja oli sopivaan aikaan perillä lentoasemalla. Tai olisi ollut, jos ensimmäistä lentoani ei olisi peruttu.

Kännykkäni soi, kun olin junassa. Sain kuulla että ensimmäinen lentoni Philadelphiasta Atlantaan oli peruttu ja että sen takia joutuisin matkustamaan myös Atlantasta Sarasotaan myöhemmällä lennolla kuin alunperin oli tarkoitus. Virkailija tarjosi paria vaihtoehtoa uudeksi lähtöajankohdaksi Philadelphiasta. Juna oli juuri saapumassa ensimmäisille lentoaseman ensimmäisille terminaaleille ja konduktööri kuulutti jotain. Olisiko pitänyt lähteä vielä takaisin Mt. Airyyn tai keskustaan vai jäädä odottamaan lentoasemalle, sitä en siinä hetkessä osannut päättää, kun tajusin että kohta on joka tapauksessa poistuttava junasta. Niinpä sanoin puhelimeen virkailijalle, että minun täytyy vielä miettiä ja että menen lentoyhtiön tiskille selvittelemään asiaa.

Päätin että kun kerran olin jo lentoasemalla, en lähde enää takaisin, vaan jään odottamaan. AirTran -lentoyhtiön tiskillä hyväksyin uudet lennot, joita minulle tarjottiin. Perutun lennon oli tarkoitus lähteä Philadelphiasta klo 10.58, uuden klo 12.36. Se tiesi siis ensin puolitoista tuntia ylimääräistä odotteluaikaa Philadelphian lentoasemalla, ja olin jo muutenkin ajoissa (kentällä puoli yhdeksän maissa). Eikä tässä kaikki, uusi jatkolentoni Atlantasta oli tarkoitus lähteä Sarasotaan vasta klo 9.00 illalla. Koska ensimmäisen lentoni olisi tarkoitus olla Atlantassa siinä varttia vaille kolme iltapäivällä, tiedossa oli vielä kuutisen tuntia odottelua Atlantan lentoasemalla!

Onneksi oli kannettava tietokone matkassa mukana! Pystyin hyödyntämään odotteluaikaa ainakin tämän tekstin kirjoittamiseen! :) Olin nimittäin pakatessani ihan kahden vaiheilla, ottaisinko läppärini raahattavakseni. Nyt olin tyytyväinen, että otin. Vaikka läppärin akusta tulee loppumaan virta ihan liian aikaisin...

Atlantan lentoasemalla

Jatkoin tämän kirjoittamista Atlantan kasainvälisellä lentoasemalla. Uusi lento Philadelphiasta oli jokseenkin ajoissa ja laskeutui Atlantan lentoasemalle kolmen maissa iltapäivällä. Atlantan lentoasema on todella suuri. Pääterminaalin lisäksi on ainakin viisi muuta terminaalia (A-E), joiden välillä voi kulkea pienellä metrolla tai kävellä pitkää käytävää pitkin. Käytävä/metro yhdistää terminaaleja vähän niin kuin esimerkiksi selkäranka kylkiluita. Lentoni saapui terminaaliin C, josta oli opastetaulun mukaan 1200 metriä pääterminaaliin. D ja E terminaalit ovat vielä kauempana.

Katselin ensin paikkoja C-terminaalissa, jotta myöhemmin löytäisin helposti lähtöporttini (C13). Koska jatkolentoni lähtöön oli reilusti aikaa, päätin lähteä katsomaan pääterminaalia. Otin kuitenkin metron. Hetken jo mietin, olisiko järkevää lähteä katsomaan Atlantan kaupungin keskustaa, kun aikaa oli niin paljon, mutta luovuin sitten siitä ajatuksesta. Sen sijaan kiertelin terminaalia ja kävin myös ulkona ottamassa jokusen valokuvan.


Atlantan lentoaseman kukkapenkki
Kukkaloistoa Atlantan lentoaseman pihalla.


Kyltti
Kyltit kieltävät koirien pissattamisen kukkapenkkiin.

Alkuperäisen aikataulun mukaan minun olisi pitänyt olla Sarasotassa neljän maissa iltapäivällä, uuden aikataulun mukaan puoli yhdentoista maissa illalla. Onneksi konferenssi alkaa vasta huomenna. En anna kuitenkaan hyvää mainosta AirTran:ista. Olen kerran aikaisemmin työmatkalla myöhästynyt jatkolennolta. Silloin kysymyksessä oli lentoyhtiö SAS/Blue1 ja sain heti vaihtopaikassa, Kööpenhaminan lentoasemalla, hyvitykseksi pienen lahjakortin, jonka saattoi käyttää tuolla lentoasemalla.

Täytyy kyllä sanoa, että Atlantan lentoasemalta (ainakaan tähän aikaan) ei ollut helppoa löytää rauhallista paikkaa kirjoittaa/lukea. Lopulta löysin kohtalaisen istumapaikan ja tässä ajattelin sitten käyttää läppäriäni niin kauan kun sen akussa riittää virtaa.

Atlantan lentoasemalla pisti silmään se, että lähtöselvitystiskejä oli myös ulkona hallin reunustalla (curbside check-in). Lisäksi näytti olevan paljon sotilaita liikkeellä. Tässä istuessani molemmille puolelleni tuli sotilaita istuskelemaan. Lienivätkö varusmiehiä ja -naisia? Näyttivät nuorilta. Muistui mieleeni, että omasta varusmiespalveluksestani oli jo yli kymmenen vuotta. Kylläpä aika kuluu!


Edellinen - Tiistai 21.4.2009 - Seuraava - Blogin etusivulle


Valid XHTML 1.0 Transitional

© Antti Knaapila, 2009.
Tätä sivua on viimeksi muokattu 5.7.2009.