ETUSIVU | BLOGI | KIRJAT | KUVATAIDE | LUONTO | MUSIIKKI | RUOKA | VALOKUVAUS | MUUT AIHEET | MÄÄRITELMIÄ | LINKKEJÄ | English pages

Edellinen - Perjantai 24.7.2009 - Seuraava

USA:n itsenäisyyspäiväviikko ja vähän siitä eteenpäin

Väsään tämänkin tekstin samalla tyylillä kuin edellisen, eli kasaan tekstin pienistä päivittäisistä huomioista...

Ma 29.6. Päätin mennä junalla töihin, koska edellisenä päivänä olin tehnyt pitkän (minulle) pyörälenkin ja halusin pitää palauttavan päivän.

Työpäivän jälkeen kävin keskustan Whole Foods -ruokamarketissa ostamassa mm. suomalaisia (Vaasan) FinnCrisp-hapankorppuja ja lihaa hernekeittoa varten. Etsin jotain savustettua lihaa, josta keittoon tulisi hyvä maku. Ostin savustettua pekonia ("All Natural Slab Bacon, Dry Rubbed"). Suomessa hernekeittoa keittäessäni olen päätynyt siihen, että parasta lihaa hernekeittoon on ylikypsä (erikoiskypsä) kassler. Mutta minulla ei ollut hajuakaan siitä, olisiko sitä saatavilla täältä, ja jos olisi, niin mistä ja millä nimellä...

Ti 30.6. Kuljin taas työmatkat pyörällä, jo kolmatta kertaa. :) Kolmas kertako toden sanoo? Ainakin renkaat pysyivät ehjinä! Paluumatkalla ajoin ohi paikasta, jossa oli juuri sattunut kahden henkilöauton pieni peltikolari, ilmeisesti peräänajo. Jonkin verran oli muovinsirpaleita asvaltilla, mutta henkilövahinkoja ei näyttänyt sattuneen. Siksi en jäänyt paikalle ihmettelemään tapahtunutta. Illalla kotona keitin hernekeittoa ensimmäistä kertaa USA:ssa.

Ke 1.7. Illalla osallistuin työkavereitten käynnistämän kokkauskerhon (Monell Cooking Club) kokoontumiseen erään post doc -tutkijan luona Manayunkissa. Kokoontumisen teemana oli "Show and tell" eli jokainen sai tuoda jotain esim. taustaansa liittyvää suosikkiruokaa kaikille jaettavaksi. Minä vein keittämääni hernekeittoa. :) Lisäksi vein FinnCrisp-hapankorppuja ja -näkkileipää sekä Fazermint-suklaakonvehteja. Istuimme ja söimme ulkona terassilla. Paikalla oli yli kymmenen ihmistä, joten syötävää riitti. :) Illan pimetessä näin ensimmäistä kertaa elämässäni tulikärpäsiä. Vau! Ikään kuin hyöteisten perässä olisi vihreä LED-valo palanut hetken, ehkä sekunnin pari. Tulikärpästen tuike loi tilanteeseen, ainakin näin niitä ensi kertaa nähneen mielestä, eksoottista tunnelmaa.

To 2.7. Matkustin taas vaihteeksi junalla töihin. Töissä oli tavallinen päivä.

Pe 3.7. Työpaikkani Monell Center, ja ymmärtääkseni työpaikat varsin laajasti olivat suljettuja tänään, koska huomenna on Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivä. Minä ajattelin, että "maassa maan tavalla": kun olin töissä vapunpäivänä ja juhannusaattona, niin ajattelin, että nyt voin minäkin pitää lomaa. Kävin kuitenkin työpaikallani, mutta en tekemässä varsinaisia hommia, vaan koodaamassa kotisivujani (blogia), koska nettiyhteys kotona oli mennyt huonoksi (Olin kysynyt pomolta luvan netin käyttöön työpaikalta viikonloppuisin).

Itsenäisyyspäivä ja ilotulitukset Longwood Gardensissa

La 4.7. Tänään oli USA:n itsenäisyyspäivä (Independence Day). Philadelphian keskustassa olisi ollut itsenäisyyspäivän paraati ja muuta ohjelmaa, joitten seuraamista ensin harkitsin, mutta päätin sitten jättää väliin, koska tiedossa oli ohjelmaa illaksi. Täällä on tapana juhlistaa itsenäisyyttä myös ilotulituksilla (vrt. Suomi).

Toinen pomoistani, Dani, oli kutsunut minut seuraamaan hänen ja miehensä sekä erään heidän tuttavapariskuntansa kanssa itsenäisyyspäivän ilotulituksia Longwood Gardens -puutarhaan. Kävimme ensin alkuillasta eräässä Red Robin -hampurilaisketjun paikassa syömässä ja jatkoimme sieltä sitten Longwood Gardensiin. Red Robin mainostaa gourmet-burgereita ja kyllä hampurilainen herkullinen olikin.

Longwood Gardens on suuri, upea kasvitieteellinen puutarha kasvihuoneineen noin 30 mailin (noin 50 kilometrin) päässä Philadelphiasta. Kiertelimme ensin puutarhaa ja kasvihuoneita, kunnes yhdeksän maissa asetuimme tapahtumakentälle odottamaan illan shown alkua. Showhun kuului musiikki, elävät suihkulähteen värivaloineen ja musiikin tahtiin ammutut ilotuliteet.

Ilotulitus oli mahtavin, mitä olen nähnyt. Aikaa en tarkemmin katsonut, mutta arvioisin, että puolesta tunnista tuntiin tulitteita räiskittiin jo muuten pimenneelle taivaalle. Tosiaan, ilotulitus yhdistettynä lämpimään, mutta pimeään kesäiltaan oli minulle uusi, eksoottinen kokemus. Enpä ole ennen seurannut ilotulitusta ulkona lyhythihaisessa paidassa. Ilotulituksen jälkeen alue oli täynnä savua.

Kuva itsenäisyyspäivän illan ilotulituksista Longwood Gardensissa Philadelphian lähellä. Tämä (kehno) kuva ei tee oikeutta mahtaville ilotulituksille. On vain myönnettävä, että ilotulitusten kuvaaminen ei ole helppoa...

Blogi sisulla nettiin

Su 5.7. Iltapäivällä matkustin junalla työpaikalleni Monellille siirtämään blogiani kotisivuilleni nettiin. Halusin tehdä sen vihdoinkin, koska oli jo yli viisi kuukautta siitä kun kirjoitin ensimmäisen blogitekstin, mutta vieläkään mitään teksteistä en ollut julkaissut netissä. :(

Ensin ajattelin, että kuuteen asti illalla väkerrän ja muotoilen blogisivujen koodia (tekstin muotoiluja, linkkejä, kuvia), ja arvioin, että saan ne siihen mennessä valmiiksi. Vielä mitä. Sitten päätin, että teen homman, valmiiksi, vaikka menisi kahdeksaan. äh, kello kävi, mutta vielä ei ollut valmista. Päätin, että 21:52 junalla menen kotiin, oli miten oli. Suomalaisella sisulla sain lopulta blogisivujen tiedostot muokattua ja siirrettyä palvelimelle, jossa kotisivuni ovat. Mutta, siirron jälkeen testatessani sivujen näkyvyyttä huomasin, että kuvat eivät näy! Aaargh!!!

Lähdin kuitenkin junalla kotiin. Kuvien näkyvyysongelma ei jättänyt minua rauhaan kotonakaan. Päätin kokeilla, josko nettiyhteys kotona toimisi sen verran, että voisin korjata asian. Olin onnekas. Langattoman verkon signaali oli taas vaihteeksi sen verra voimakas, että nettiä pystyi käyttämään. Tutkin kuvaongelmaa ja totesin, että toistaiseksi minulle tuntemattomasta syystä (jonka joku ystävällinen henkilö ehkä minulle vielä joskus kertoo) kuvatiedostojen päätteet olivat jossain vaiheessa muuttuneet pienistä isoilla kirjaimilla kirjoitetuiksi. Koska koodissa kutsuin kuvatiedostoja kokonaan pienillä kirjaimilla kirjoitettuina, koodi ei tunnistanut kuvatiedostoja. Korjasin tiedostojen nimet koodiin ja siirsin korjatut kooditiedostot palvelimelle. Sen jälkeen blogin kuvat näkyivät. Ennen puoltayötä blogi oli toimivana netissä! Jihuu! :)

Ahkeraa työmatkapyöräilyä kunnes totaalinen kastuminen

Ma 6.7. Eilinen ilta meni pitkäksi nettisivuja väsätessä ja aamulla tunsinkin oloni sen verran väsyneeksi, että menin töihin junalla.

Ti 7.7. Tänään menin töihin jälleen pyörällä. Neljäs kerta!

Ke 8.7. Töihin pyörällä. Viides kerta!

To 9.7. Töihin pyörällä. Kuudes kerta! Aamulla pyöräilin yhtä matkaan pomoni Danin kokoonkutsumalla viiden hengen porukalla Falls Bridge -sillan luota (noin puolivälistä työmatkaani) Monellille.

Pe 10.7. Päätin pitää palauttavan päivän (tai loppuviikon paremminkin) ja matkustin töihin junalla.

La 11.7. Kävin parturissa Frank Salemnon parturiliikkeessä. Tämä on eri liike kuin se, josta ensimmäinen parturikokemukseni oli, mutta myös Frank näytti silmämääräisesti arvioiden olevan jo ohittanut suomalaisen eläkeiän. Hän teki kuitenkin hyvää jälkeä, erityisesti niskan hän viimeisteli loistavasti partavaahdolla ja -veitsellä.

Su 12.7. Kävin taas töissä (junalla) käyttämässä nettiä, koska yhteys kotona edelleen huono. Soitin nettipuheluja Skypellä Suomeen ja käytin sähköpostia.

Ma 13.7. Jälleen pyörällä töihin. Seitsemäs kerta!

Ti 14.7. Töihin pyörällä, kahdeksas kerta! :)

Ke 15.7. Päätin jälleen pitää palauttavan päivä ja mennä töihin junalla.

To 16.7. Töihin pyörällä, jo yhdeksäs kerta! Töissä oli tarjolla makeaa mahan täydeltä. Ensin keskuksen johtaja piti luennon erityisesti kesäharjoittelijoille suunnatussa seminaarisarjassa, johon kuitenkin kaikki olivat tervetulleita, ja tarjolla oli jäätelöä. Sitten oli kahden tutkimusryhmän yhteinen pitsalounas kesäharjoittelijoiden kunniaksi. Me muutkin ryhmiin kuuluvat saimme pitsaa, ja tarjolla oli myös uutta suosikkijuomaani, root beeriä (joka on nimestään huolimatta limua eikä olutta). Myöhemmin iltapäivällä oli vielä uusimman senioritutkijan tervetuliaistilaisuus (onko tuollaista sanaa?), jonne kaikki työntekijät olivat tervetulleita. Tarjolla oli juustoja, suolakeksejä ym. pikkusuolaista, sekä hedelmäsalaattia ja juomia.

Pyöräillessäni töistä takaisin kotiin raju ukkoskuuro yllätti. Olin noin puolivälissä matkaa (kääntynyt juuri Wissahickon Avenuelle Queen Lanen rautatieaseman kohtalla), kun alkoi sataa oikein kunnolla. Aluksi vesi huuhteli hikeä otsaltani (oli lämmin päivä) silmiin, mutta jonkin ajan kuluttua se ei enää vaivannut, kun sade oli huuhtonut naamani puhtaaksi. :) Sade sumensi paitsi silmälasejani, myös haittasi näkyvyyttä muuten. Sateen alkaessa en siitä äkännyt heti paikkaa, jonne olisi voinut mennä sadetta pitelemään ja pian olin jo läpimärkä. Kirjaimellisesti. Niinpä ajattelin, että ei tässä enää märemmäksi voi tulla, ja jatkoin matkaa. Ukkonenkin jyrähteli sen verran, että tuntunut viisaalta tievieren puitten allekaan mennä sadetta pitämään. Taas tarvittiin suomalaista sisua. :) Pikkaisen tyhmänrohkeaa se taisi olla, polkea näkemättä kunnolla eteensä ja kelissä jossa muukaan liikenne tuskin näki kovin hyvin. Tiereunat tulvivat vettä, eikä nähnyt tien mahdollisia epätasaisuuksia, tie saattoi olla tavallista liukkaampi jne. Onneksi autoilijatkin näyttivät ajavan tavallista hitaammin ja varovaisemmin. Lisäksi se lohdutti, että ajaessa ei tullut kylmä; ilma oli lämmin ja sadevesi samoin. Sade lakkasi, kun kaarroin Mt. Airyssä kotikadulleni East Gowen Avenuelle...

Nettiyhteys toimi kotona taas paremmin kuin viime viikkoina. Kuulin, että langattoman verkon signaalia lähettävä reititin oli nollattu (resetoitu) ja se auttoi asiaa.

Pe 17.7. Pyöräillessä käyttämäni lenkkarit olivat edelleen märkinä ja pelkäsin uusia ukkoskuuroja, joten menin töihin junalla. Töitten jälkeen kävin työpaikkani läheisessä isossa kirjakaupassa, PennBookstoressa. Etsin sieltä tuliaisia Suomeen vietäväksi. Minun on nimittäin tarkoitus käydä Suomessa elokuun alussa.

Kirjakaupassa ensi vuoden Moleskine-almanakkoja myytiin 20% alennuksella. Ajattelin, että tämä olisi kyllä ollut jo aikaisin alennusmyynnin ajankohta, mihin olen törmännyt, mutta todennäköisesti kysymyksessä oli vain tavallinen menekinedistämisale. Mutta minuun se puri, sillä tykkään Moleskinen kalentereista, joten tein hyvät kaupat.

Näin työviikon jälkeen palkitsin itseni myös muffinssilla ja mukillisella Starbucksin kahvia kirjakaupan kahvilassa. Minusta tuntuu, että muffissit (ja donitsit) ovat täällä vastaavassa asemassa peruskahvileipänä kuin pullat Suomessa. Starbucksin kahvi maistuu näin aloittevan kahvinjuojan mielestä turhan karvaalle. Tykkään enemmän itse kotona valmistamastani Nescafe-pikakahvistakin. Mutta makuasioistahan ei sovi kiistellä. :)

La 18.7. Olin iloinen siitä, että nettiyhteys toimi taas hyvin kotona. Käytin yhteyttä heti hyväkseni ja tein Skype-internetpuheluita Suomeen. Jokalauantaisten kotitöitteni (kuten pyykinpesun), jälkeen kävin Weaver Wayn osuuskaupassa (Weaver's Way Co-op) pyörälläni. Tässä osuuskaupassa saavat nykyisin (muutos ilmeisesti kuitenkin valmisteilla) tehdä ostoksia vain osuuskunnan jäsenet. Minäkin saatoin nyt tehdä ostoksia täältä, sillä vuokranantajaperheeni oli kirjannut minut liitännäisjäseneksi kotitaloutensa jäsenyyteen. Kauppareissun jälkeen vein pyöräni sen myyneeseen liikkeeseen, Wissahickon Cycleryyn, 30 päivän huoltoon, ensihuoltoon, joka sisältyi pyörän hintaan. Tosin jonoa oli kuulemma noin viikon verran, joten puhuimme, että palaisin ensi lauantaina kysymään pyörääni.

Kirjakauppa veti minua jälleen puoleensa, tällä kertaa Chestnut Hillissä sijaitseva Borders-kirjakauppaketjun liike. Täältä oli pitkähkö kävelymatka kotiin, joten tankatakseni vähän puhtia itseeni, kävin nauttimassa kirjakaupan kahvilassa pullollisen root beeriä ja sokerilla kuorrutetun kanelikierrepullan (cinnamon roll), jota en ihan korvapuustiksi kutsuisi, siinä mielessä kuin suomalaisen korvapuustin olen oppinut tuntemaan. Nam, herkullista, vaikka sisälsikin paljon tyhjää energiaa... :)

Postia jaetaan täällä lauantaisinkin. Tänään sain postissa nimelläni mainoskirjeen Philadelphian orkesterilta (The Philadelphia Orchestra). Eihän mainoksessa nyt muuten mitään mainitsemista olisi ollut, ellei se olisi sisältänyt orkesterin ensi kauden ohjelmaa ja ellei siellä olisi ollut suomalaisnimiä. Suomalaisena oli sävähdyttävää lukea, että sopraano Karita Mattila on tulossa esiintymään Philadelphian orkesterin kanssa ensi tammikuussa ja että ensi maaliskuussa kapelimestari Osmo Vänskä on tulossa johtamaan orkesteria konserteihin, joiden ohjelmassa on muun muassa Sibeliuksen toinen sinfonia. Hyvä Suomi!!!

Su 19.7. Koska pyöräni oli huollossa enkä voinut tehdä sillä lenkkiä, kävin aamupäivällä hölkkäämässä Wissahickon-joen vartta. Iltapäivällä kävin keskustassa, Independence Visitor Centerissä vähän tuliaisia ostamassa.

Seuraava viikon arkipäivät kuluivat tavanomaisessa työnteossa ja sen ohella Suomen matkaan valmistautuessa. Säästä sen verran, että se on ollut viime viikkoina siedettävä, ei liian kuuma eikä onneksi kovin kosteakaan. Päivän ylimmät lämpötilat ovat olleet 25 ja 30 Celsius-asteen väliltä. Täällä pitkään asuneet ovat kertoneet, että yleensä tähän aikaan vuodesta on kuumempaa. Sää on muistuttanut Suomalaista kesäsäätä lämpimimmillään. Ukkoskuuroja on tullut usein iltapäivisin, iltaisin tai öisin. Nurmikot ja puitten lehdetkin ovat vielä enimmäkseen vihreitä. Paikalliset sanoivat jo jokin aika sitten, että yleensä nurmikot ovat jo palaneet, ts. kuivuneet, siihen mennessä.

Edellinen - Perjantai 24.7.2009 - Seuraava - Blogin etusivulle

© Antti Knaapila, 2009.
Tätä sivua on viimeksi muokattu 5.9.2009.