Antti Knaapilan kotisivut

Edellinen - Tiistai 28.7.2009 - Seuraava

Puoli vuotta USA:ssa täyttyi: ensivaikutelmat

Kuusi kuukautta on juuri täyttynyt siitä kun saavuin Yhdysvaltoihin. Sen kunniaksi teen tässä vähän yhteenvetoa ensivaikutelmistani, erityisesti asioista, jotka tuntuivat täällä aluksi uusilta ja erikoisilta Suomeen verrattuna.

Huomaa, että USA on iso maa, ja kokemukseni ovat lähinnä Philadelphiasta, joten jossain muualla päin maata asiat voivat hyvin olla eri tavalla.

Sää ja ilmasto

Suomalainen puhuu yleensä aluksi säästä, joten aloitetaan sillä. :) Ensivaikutelmani oli, että ilmasto on Philadelphiassa kyllä keskimäärin lämpimämpi kuin Suomessa, mutta vähintäänkin yhtä vaihteleva ja ennalta arvaamaton.

Helmikuussa satoi muutamaan otteeseen luntakin, mutta se suli pian pois. Sulatussuolojen kylväminen jalkakäytäville oli runsasta, samoin pienten valkoisten rakeitten kulkeutuminen kengänpohjissa eteisten lattioille. :) Varsinkin keväällä vierekkäistenkin päivien lämpötilaero saattoi olla helposti kymmenen astetta ja ylikin. Poutaa, sadetta ja tuulista oli milloin mitenkin, tehden pukeutumisen suunnitelun hankalaksi.

Ihmiset

Ihmiset vaikuttavat täällä varsin kohteliailta, mutta samaan hengenvetoon on sanottava, että ihmisten välillä on eroja täällä siinä missä Suomessakin. Kyllä suomalainenkin voi olla kohtelias, ja toisaalta täällä ei ole vaikeaa törmätä vieläpä palveluammatissa toimivaan henkilöön, esim. kaupan kassaan, jota asiakas ei voisi vähempää kiinnostaa. Yleensä on kuitenkin toisin päin.

Kohteliaisuus näkyy pieninä asioina. Ihmiset esimerkiksi pyytävät helposti anteeksi (excuse me) kun kulkevat ohitse ahtaasta paikasta vaikka kaupan hyllyjen välissä (eivätkä tuuppaa toisia tieltään sanaakaan sanomatta). Sama juttu lähijunassakin: käytävän puolella istuvalta pyydetään anteeksi kun pyydetään häntä väistämään (eikä vain pyritä käytävälle sanomatta mitään). Ihmiset myös pitävät ovia auki perässään. Se säväytti myös, kun kotini lähialueen kaduilla Mt. Airyssä kävellessäni monet tuntemattomatkin vastaantulijat tervehtivät.

Kulttuurien kirjavuus on toinen asia, joka välittömästi pistää täällä silmään. Niin katukuvassa kuin työpaikallamme, joka on varsin kansainvälinen. Vaaleita, tummia, aasialaisia; kansalaisuuksia ympäri maailman, vasta tänne muuttaneista syntyperäisiin. Ensin se tuntui eksoottiselta, mutta pian luonnolliselta.

Katukuvan ihmiskuva on yleisesti ottaen siisti. Tupakoitsijoita näkee vain harvakseltaan. Julkijuopottelijoita ei täällä näy, ei ainakaan päiväsaikaan. En ole myöskään vielä kertaakaan nähnyt kenenkään täällä virtsaavan julkisesti kadulle. Helsingissä vastaavalta on valitettavasti vaikea välttyä... :( Syy lienee paitsi kulttuurissa, kenties myös osittain WC:iden tarjonnassa. Täällä vessoja on julkisilla paikoilla ilmeisesti riittävästi, ne ovat käyttäjille ilmaisia, ja siihen nähden vielä yllättävän hyvässä kunnossa. Toisaalta kerjäläisiä, ja siistiltäkin näyttäviä rahanpyytäjiä, tuntuu täällä olevan tiuhemmassa kuin Suomessa.

Jotkin ihmiset ovat täällä pulleita, kuten ovat Suomessakin - ja jollaiseksi minäkin vähitellen näytän olevan tulossa. :) Uskon, että jokin osuus asiaan on paikallisella ravinnon tarjonnalla. Energiapitoiset herkut ovat halpoja (esim. kasviksiin verrattuna) ja pakkauskoot ovat suuria. Autokulttuuri voi olla toinen asian selittäjä.

Amerikkainen kulttuuri vaikutti aluksi yleisesti ottaen meluisammalta sekä karnevaali- ja markkinahenkisemmältä kuin suomalainen kulttuuri. Mutta siihen tottui muutamassa kuukaudessa.

Turvallisuus

Maahantulotarkastuksissa virkailija sanoi, että Philadelphia on vaarallinen kaupunki. Muutkin ihmiset sanoivat samaa. Paikallisessa Metro-lehdestä voi lukea harva se päivä uutisia ampumisista ym. Kyllähän sitä aluksi oudoksui, mutta kun on maalaisjärjen pitänyt mukana liikkuessa, niin on säästynyt ongelmilta.

Hälytysajoneuvoja olen nähnyt (ja varsinkin kuullut) useammin kuin Helsingissä. Työpaikkani tosin on erään pääkadun varressa ja siinä on lähellä yliopistollinen sairaala, joten ehkä siksi siitä kulkee aika usein ambulansseja ohi. Kotiini kuuluu lähes päivittäin hälytysajoneuvojen ääniä paitsi kotikadultani, myös vähän kauempana olevalta alueen pääkadulta, Germantown Avenuelta.

Vastakohtien maa

Uusi ja vanha, vauraus ja köyhyys, siisti ja rapistunut. Vastakohdat elävät täällä mielestäni lähempänä toisiaan kuin Suomessa yleensä. Samalla silmäyksellä voi nähdä asunnottoman, roskia tulvivan kadunpätkän ja prameita autoja. Lähijunan reitillä näkyy olevan monenlaista rapistunutta rakennusta, ilmeisesti hylättynä, ikkunat hajalla. Toisaalta vähän kauempana asemista esim. Mt. Airyn ja Chestnut Hillin alueilla voi nähdä upeita, linnamaisia omakotitaloja huoliteltuine pihoineen. Yleisesti ottaen siisteys- ja remonttistandardi Philadelphiassa ei yltäne Suomen tasoon.

Myös uusi ja vanha tekniikka elävät rauhallista rinnakkaiseloa. Shekit ovat edelleen yleisesti käytössä, mutta toki verkkopankkipalveluja löytyy myös. Pankkikonttoreita näyttää täällä olevan vielä huomattavasti tiheämmässä kuin Suomessa. Yleisöpuhelimiakin löytää vielä ainakin asemilta. Parkkimittarit hyväksyvät sekä kolikoita että erityisiä magneettikortteja. Niin, ja ainakin Staples-toimistotavaraliikkeessa oli kaiken viimeisimmän tietotekniikan ohella edelleen myynnissä 3,5 tuuman levykkeitä (korppuja)! :)

Raha ja maksaminen

Tästä voisi kirjoittaa oman lukunsa; tässä vain lyhyesti pari asiaa. Ensivaikutelmani käteisestä oli, että vaihtorahana saatuja kolikoita kertyy paljon, sillä pienin käytössä oleva kolikko on dollarin sadasosa. En ole vielä törmännyt automaattiinkaan, joka hyväksyisi maksuksi yhden sentin kolikon (nimeltään "penny"). Pikkukolikoitten kertymistä rajoittaakseni aloin maksaa kauppaostokseni kortilla, vaikka Suomessa olin tavallisesti käyttänyt käteistä.

Kaupassa tuotteiden hyllynreunoissa ilmoitetut hinnat ovat ilman arvonlisäveroa (?) (sales tax), joka voi olla erilainen eri osavaltioissa. Siksi lopullisen hinnan tarkka arvioiminen päässä laskien on (ainakin minulle) hankalaa. Tosin onneksi veroa ei tarvitse maksaa (ruokakaupasta ostetusta) ruoasta eikä tavallisista vaatteista. Toisaalta, kahvilasta ostetun kahvimukillisen hintaan vero lisätään.

Ruokakaupat ja ruoka

Ruokakaupat ovat erittäin suureksi osaksi automarketteja. Tarkoitan sillä sitä, että ne eivät yleensä sijaitse kovin kätevästi julkisen liikenteen reittien läheisyydessä, mutta toisaalta lähistöltä löytyy pysäköintitilaa. Olen todella ihmetellyt, miksi edes isoimmilla rautatie/metroasemilla tai niiden läheisyydessä ei ole päivittäistavarakauppoja kuten esim. Helsingissä on (Vuosaari, jossa asuin, on loistava esimerkki tästä: metron päätepysäkillä sijaitsee Kauppakeskus Columbus). Luulisin, että jonkin verran meitä autottomiakin työmatkalaisia kulkee esim. 30:nen kadun aseman kautta päivittäin. Asemalla on kyllä kosolti pikaruokapaikkoja ja kahviloita, mutta ei peruselintarvikkeita myyvää kauppaa... :(

Kaupassa ensimmäisiä havaintoja oli, että kasviksia ei tarvitse itse punnita, vaan se tehdään puolestasi kassalla. Toinen havainto oli, että kassa pakkaa ostokset muovipusseihin, ellei erikseen sano, että ei tarvitse.

Isot pakkauskoot pistivät nekin heti silmään. Maito on pakattu tyypillisesti muovikanistereihin, jollaisissa Suomessa myydään mehutiivistettä. Joitain erikoismaitoja myydään "suomalaistyylisissä" maitotölkeissä. Suurimmat maitokanisterit ovat yleensä yhden gallonan (noin 3,8 litraa) vetoisia! :) Peruskoko, jota näkee eniten hyllyissä, on puoli gallonaa. Hyllynreunassa saattaa olla myös neljäsosagallonan maitoja.

Kofeiinitomat (decaffeinated) kahvit, teet ja Coca Colat pistävät myös silmään. Minulle oli aluksi jopa vähän hankala löytää hyllystä tavallista teetä, josta kofeiinia ei olisi poistettu. :) Pimeästä Suomesta tulleena on vaikea ymmärtää, miksi kofeiinittomia tuotteita on täällä niin runsaasti tarjolla, suomalaiset kai monesti juuri odottavat näitten tuotteiden kofeiinin piristävää vaikutusta...

Coca Colan kotimaassa kokista on tietenkin runsaasti tarjolla, tavallisessa automarketissakin viittä eri sorttia: tavallista (Classic), kevytversiota (Diet), vielä kevyempää (Zero) sekä kofeiinittomat vaihtoehdot tavallisesta ja kevytversiosta.

Toinen tuoteryhmä, joka on näyttää laajemmalta kuin Suomessa, on antibakteeriset (antibacterial) saippuat ja astianpesuaineet. Itse olen ymmärtänyt, että tavallisessa kotitalouspuhtaanapidossa antibakteerisista tuotteista ei olisi erityistä hyötyä. Mutta jokainenhan tulee uskollaan autuaaksi, eikä tarjontaa kai olisi ellei näille olisi kysyntää...

Paikallisesta ruoasta voisi siitäkin kirjoittaa oman lukunsa ja yritän palata asiaan joskus myöhemmin.

Rasvatoman maidon (Fat free milk) tyypillisiä puolen gallonan (vajaan kahden litran!) pakkauksia. Saman pakkaajan rasvaisuusasteeltaan vaihtelevat maidot on värikoodattu, mutta eri firmoilla/brändeillä on omat koodinsa. Joten esimerkiksi "punainen maito" ei ole täällä sellainen yleiskäsite kuin Suomessa. Esimerkiksi rasvattoman maidon pakkauksen pääväri voi olla yhtä hyvin keltainen (Rosenberger's), sininen (Lehigh Valley), lila (America's Choice; ei kuvassa) kuin vihreän ja sinisen yhdistelmäkin (Wawa; ei kuvassa).

Autot

Tyypillinen auto on neliovinen, (suomalaisittain) isohko auto. Citymaastureita, tila-autoja ja isoja avolavapakettiautoja näkee paljon. Kolmiovisia autoja näkee vain ani harvoin. Amerikkalaisten omien merkkien lisäksi japanilaisia autoja on suhteellisen paljon, varsinkin Toyotaa ja Subarua. Eurooppalaisia autoja näkee vain jonkin verran, mutta kuitenkin yllättävän usein Saabeja ja Volvoja. Ehkä ne ovat riittävän isoja autoja täkäläisille markkinoille.

Julkinen liikenne ansaitsisi oman lukunsa (vaikka julkista liikennettä tällä autojen valtakunnassa onkin valitettavasti suhteellisen vähän) ja todennäköisesti palaan siihen myöhemmin.

Kasvillisuus ja elämistö

Luonnosta ensimmäisenä pisti silmään se, etten nähnyt täällä juurikaan havupuita enkä peltoja. Huomasin myös pian, että täällä erittäin paljon oravia. Paikalliset Tikut ja Takut tulevat melkein päälle ja valitettavasti etsivät puistoissa ruokaa roskiksista. Myös luontoasioihin pitäisi palata vielä paremmin.

Mittayksiköt, ajan ja päivämäärän ilmoittaminen yms.

Ei Celsius-asteet vaan Fahrenheitit. Ei litrat vaan gallonat. Ei kilometrit vaan mailit. Ei senttimetrit vaan tuumat. Ei A4 vaan letter. Ei näin: 14.30, vaan näin: 2.30 PM. Ei näin: 28.7.2009., vaan näin: 7/28/2009. Ja niin edelleen. Näihinkin voisin palata myöhemmin uudelleen.

Juhlapäivät

Juhlapäivät ovat USA:ssa varsin paljon erilaiset kuin Suomessa. Tästä olen parempi puhumaan, kunhan ensin täysi vuosi olisi takana, joten voisin palata asiaan paremmin vasta silloin. Jo nyt on tosiaan käynyt ilmi, että vappua ja juhannusta ei USA:ssa tunneta, mutta että itsenäisyyspäivä tuottaa lomapäivän, vaikka itse juhlapäivä sattuisi viikonlopuksi.

TV:stä (ja sarjakuvista) tuttuja juttuja

Ainakin jossain mielessä TV ym. antaa oikean vaikutelman USA:sta. Simpsonit on suosikkini, ja meininki on aika paljon sama täällä livemaailmassa kuin sarjassa. :) Ainakin niitä Simpsoneista tuttuja keltaisi koulubusseja täällä näkyy paljon. Samoin omakotitalojen porttienpielissä näkyy sellaisia vivulla varustettuja postilaatikoita mallia Aku Ankka. :)

Kaikkeen tottuu???

Puolen vuoden aikana olen tottunut useimpiin aluksi oudoilta tuntuneisiin asioihin ja alkanut varmaan pitää niitä tavanomaisina (mutta en välttämättä parempina kuin vastaavia suomalaisia juttuja). Odotankin kiinnostuksella tulevaa käyntiäni Suomessa ja sitä, miltä Suomi tuntuu puolen vuoden erossaolon jälkeen.