Antti Knaapilan kotisivut

Edellinen - Lauantai 5.9.2009 - Seuraava

Suomi-tankkaus eli muistoja Suomen reissulta

Elokuun alussa kävin Suomessa, ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun tammikuussa lähdin USA:aan. Suomessa käyntini oli parin viikon yhdistetty loma- ja työmatka. Enimmäkseen pidin lomaa, mutta minulla oli myös kolme etukäteen sovittua palaveria suomalaisten tutkimusyhteistyökumppanieni kanssa.

Tankkasin Suomea ja suomalaisuutta, jotta jaksaisin taas olla erossa rakkaasta kotomaasta. Tapasin sukulaisia ja ystäviä, mutta hienotunteisuusperiaatteni mukaan kerron nytkin vain omista kommelluksistani. Seuraavassa lyhyesti matkoista ja reissun kohokodista Suomessa.

Suomeen, Suomeen!

Olin odottanut kovasti käyntiäni Suomessa ja suunnitellut sitä pitkän aikaa. Jälkeenpäin ajatellen oli ahnehtinut innostuksissani vähän liikaakin tekemistä reissulleni.

Tammikuun lopulla kun matkustin USA:aan, ei lentoasemilla ollut paljon ruuhkia, eikä tarvinnut jonottaa. Nyt oli toisin! Elokuu on Yhdysvalloissa enemmän lomakuu kuin heinäkuu. Lomasesonki näkyi selvästi ja lentoasemilla näkyi olevan paljon ihmisiä liikkeellä. Jo etukäteen varaamaani lentokenttäkimppatilataksia (airport shuttle) sai odotella. Philadelphian lentoasemalla puolisen tuntia kului matkalaukunluovutuslinjalla (vaikka olikin tehnyt lähtöselvityksen etukäteen netissä) jonottaessa, toinen mokoma turvatarkastusjonossa.

Lentokone Philadelphiasta Lontooseen oli aivan täysi, samoin lento Lontoosta Helsinkiin. Lento Philadelphiasta lähti vähän iltakuuden jälkeen ja oli perillä Lontoo Heathrowlla varhain seuraavana aamuna paikallista aikaa. En saanut nukuttua koneessa, joten Lontoossa vointini ei ollut paras mahdollinen. :( Vaikka vaihtoaikaa lentojen välissä oli nelisen tuntia, en saanut nukuttua yrityksestä huolimatta Heathrowllakaan, ihmisiä ja hälinää oli sen verran sielläkin. Tuli vain kylmä, kun olin lähtenyt kuumasta Philadelphiasta lyhythihaisella paidalla. Helsinkiin vieneellä koneella sain sentään vähän torkuttua. Kokemuksieni perusteella suosittelen välttämään vastaavia matkoja/kenttiä elokuun ensimmäisenä viikonloppuna.

Onneksi Helsinki-Vantaan lentoasemalla ei ollut ruuhkia kun saavuin. Ensivaikutelma Suomesta oli ihanan kotoisa. Sää oli ihanan raikas, paikat siistejä ja luonto ihanan "karua", eikä liikenne ollut niin ylenpalttista kuin Philadelphiassa.

Vierailu Halosenniemessä

Matkasta pari päivää toivuttuani vierailin taidemaalari Pekka Halosen (1865-1933) ateljeekodissa Halosenniemessä. Halosenniemi sijaitsee Tuusulassa, Tuusulan Rantatiellä, Tuusulanjärven rannalla. Tuusulan Rantatie on kuuluisa siellä 1800- ja 1900-lukujen taiteessa vaikuttaneesta taiteilijayhteisöstään, johon kuuluivat Halosen lisäksi mm. Jean Sibelius, Juhani Aho ja Eero Järnefelt.

Pekka Halonen oli Suomen luonnon taidokkaimpia kuvaajia. Erityisesti hänen maalauksensa talvisista maisemista ovat huikean hienoja. Lisäksi Halosella oli kaksi kiinnostavaa, ajan taiteilijoille poikkeuksellista piirrettä: hän oli kotoisin maatalosta ja hänestä tuli suurperheen (kahdeksan lapsen) isä.

Halosenniemi, taidemaalari Pekka Halosen (1865-1933) ateljeekoti Tuusulanjärven rannalla Tuusulassa toimii nykyisin taidemuseona. Vierailua vuosina 1899-1902 valmistuneessa talossa voi suositella kaikille Suomen kultakauden taiteesta ja komeista hirsitaloista kiinnostuneille.

Matka Kanta-Hämeeseen

Pian lähdin myös pienelle lomamatkalle Kanta-Hämeeseen, Forssan seudulle. Menomatkalla kävin Hämeenlinnassa.

Matkalla vierailin myös kolmessa sopivasti matkan varrella sijainneessa tiekirkossa: Hyvinkään kirkossa, Janakkalan Pyhän Laurin kirkossa sekä Rengon Pyhän Jaakon kirkossa. Kirkkobongaus on nimittäin yksi harrastuksistani. Tykkään ihastella kirkkojen kauneutta ja ottaa niistä valokuvia.

Janakkalan Pyhän Laurin kirkko on ns. tiekirkko. Tiekirkot ovat kesäisin avoinna olevia, lomalaisten tyypillisten reittien varrelle osuvia kirkkoja, joiden luo on järjestetty ajo-opastus lähiympäristön teiltä.

Hämeenlinnassa

Matkalla Forssan seudulle pistäydyin Hämeenlinnassa. Siellä vierailin Jean Sibeliuksen (1865-1957) syntymäkodissa ja Hämeenlinnan taidemuseossa, sekä aistin toritunnelmaa Hämeenlinnan viehättävällä torilla.

Sibeliuksen syntymäkoti on erityisesti Sibeliuksen kotitaustaan ja lapsuuteen keskittyvä museo aivan Hämeenlinnan keskustassa. Se täydentää hyvin Turussa sijaitsevaa Sibelius-museota, joka painottaa enemmän Sibeliuksen uraa (ja joka on myös yleisempi musiikkimuseo).

Sibeliuksen syntymäkodissa vierailusta jäi minulle mieleen kaksi ilmeisesti vähän tunnettua asiaa, jotka luin opasteksteistä. Sibelius-nimi juontaa juurensa suvun maatilan nimestä Sibbe. Sibelius on Yhdysvaltalaisen Yalen yliopiston kunniatohtori.

Jean Sibeliuksen nykyisin museona toimiva syntymäkoti sijaitsee Hämeenlinnan keskustassa, lähellä toria. Kaunis vanha puutalo on jäänyt uudempien, suurempien ja valitettavasti myös rumempien talojen ympäröimäksi.

Hämeenlinnan taidemuseossa (piharakennuksessa) oli meneillään taiteen peiliaiheita käsittelevä näyttely, Heijastuksia. Osallistuin myös näyttelyn yleisöopastukseen (sisältyi pääsylipun hintaan), joka oli erittäin hyvä, kuten museon opastukset yleensäkin. Museon päärakennuksessa (Engel-rakennuksessa) kävin katsomassa erinomaista perusnäyttelyä. Rakennuksen yläkerrassa oli Maisemia ja tunnelmia -näyttely, jossa oli näytillä mm. erittäin hienoja Ester Heleniuksen maalauksia.

Suomen luontoa ihailemassa

Kanta-Hämeen vierailuni kohokohdaksi muodostui käynti Liesjärven kansallispuistossa. Oli virkistävää kävellä pitkästä aikaa suomalaisessa metsässä ja ihailla upeaa järvimaisemaa.

Maisemaa Liesjärven kansallispuistosta illalla auringon laskiessa. Järven pinta oli kuvaushetkellä kirjaimellisesti peilityyni.

Pitkospuut Liesjärven kansallispuistossa.

Paluumatka Hämeestä

Paluumatkalla Forssan seudulta pistäydyin Loimaalla Suomen maatalousmuseo Sarkassa sekä Kanta-Loimaan kirkossa (joka em. kirkkojen lailla toimi kesällä tiekirkkona).

Tällaista aitaa näkee enää harvassa paikassa. Kuva Suomen maatalousmuseo Sarkan pihamaalta.

Kalevala-näyttely Ateneumissa

Suomen kansallisgallerian, Ateneumin taidemuseon Kalevala-aiheinen näyttely oli sekin erinomainen tilaisuus tankata suomalaisuutta. Vierailin näyttelyssä sen viimeisenä päivänä, jolloin kävijöitä oli paljon ja pääsylippuja joutui jonottamaan. Mutta näyttely oli sen arvoinen.

Tampereella

Eräänä päivänä tein päiväretken Tampereelle. Siellä kävin mm. Tampereen taidemuseossa, jossa oli meneillään Marita Liulian Choosing My Religion - uskontoja jäljittämässä -näyttely. Tampereen taidemuseossa on tyypillistä, että yksi näyttely kerrallaan ottaa koko museon tilat, ts. että mitään perusnäyttelyä ei ole pysyvästi esillä.

Hilda Kozarin Asunto-näyttely

Hilda Kozari on kuvataiteilija, joka käyttää moniaistisissa teoksissaan myös tuoksuja. Siksi Kozarin työt ovat myös hajuaistimusten tutkijoille erittäin mielenkiintoisia. Muu-galleriassa Helsingissä oli Suomen reissuni aikaan näytteillä Hilda Kozarin Asunto-näyttely, jossa vierailin.

Näyttelyssä kävijä pääsi itse aktiivisesti osallistumaan, eikä vain katselemaan, vaan myös esimerkiksi tulkitsemaan pistekirjoitusta ja haistelemaan. Töissä ei ollut paljon maalattuja värejä, vaan tuoksut herättivät niihin värejä ja muita mielikuvia, muistoja ja tunnelmia katsoja-haistelijan mielessä. Tuoksut loivat teoksiin aivan uuden ulottuvuuden ja täydensivät erikoislaatuisella tavalla visuaalista kokemusta.

Näyttely oli erittäin hyvä ja kiva. Kozarin näyttelyitä voi suositella kaikille, myös niille, jotka eivät jaksa innostua pelkästä maalausten katselemisesta museoissa, vaan kaipaavat aktiivisempaa toimintaa. Kozarin töissä mm. pistekirjoituksista paljastuvat viestit ja tuoksujen jäljittäminen tuovat töihin yllätyksellisyyttä ja tarjoavat löytämisen elämyksiä.

Mitä otin mukaan?

Pakkasin Suomesta mukaani asioita, joita kaipasin USA:ssa. Tässä niistä jokunen esimerkki:

Ruisleipää. No tämä ei varmaan selittelyitä kaipaa. Otin mukaan suosikkejani: Oululaisen jälkiuunileipää ja hapankorppuja, Sinuhen Ruisneppareita, sekä Salosen Makupaloja.
Ksylitolipurukumia. USA:stakin olen jo löytänyt paikallista, mutta ksylitolin kotimaan tuote tuntuu kotoisemmalta. Ainakin Fazerin purkat, koska niissä on vielä avainlippu.
Kuivattuja herneitä. Lempiruokaani hernekeittoa varten. Suomalaisia, lääkitsemään koti-ikävää.
Roll-on -deodoranttia. Olin tottunut käyttämään roll-onia Suomessa, mutta USA:sta en ole löytänyt kuin stickejä ja spraytä.
Nilkkasukkia. USA:sta olen löytänyt vain joko polvisukkia tai täysin varrettomia sukkia - mutta en juuri mitään siltä väliltä.
Nenäliinojen matkapakkauksia. Voit nauraa tälle, mutta laadukasta suomalaista paperia on ollut ikävä. Huomaat sen, jos matkustat itse USA:aan. Suomalaiset osaavat paperin teon. Piste.
Laadukasta kodintavaraa. Kuulostaa varmaan hassulta tämäkin, mutta minusta suomalainen kotitaloustavara (esim. Sini-tuotteet) on laadukasta tavanomaiseen USA:ssa supermarketeissa myytävään verrattuna.

Paluumatka Philadelphiaan

Paluumatka Philadelphiaan sujui hyvin, sujuvammin kuin matka Suomeen. Lento Helsingistä lähti aamulla, joten heti nukutun yön jälkeen matkustaminen ei ollut niin raskasta kuin matkalle lähtö illalla Philadelphiasta. Myös aikaerosta toipuminen oli helpompaa matkustettaessa Helsingistä Philadelphiaan kuin toisin päin.

Suomesta lähtö oli tälläkin kertaa haikeaa, mutta sellaista orpouden tunnetta kuin tammikuussa lähtiessäni tunsin, en tuntenut nyt, koska nyt tiesin, että minulla oli jonkinlainen asunto odottamassa kun palaan Philadelphiaan.