Antti Knaapilan kotisivut

Edellinen - Keskiviikko 25.11.2009 - Seuraava

Viimeiset päivät Brisbanessa ja paluu Philadelphiaan

Olen jo palanut Philadelphiaan, toipunut matkasta ja jatkanut töitä täällä. Muistelen tässä kuitenkin vielä viimeisiä päiviäni Brisbanessa ja paluumatkaani Philadelphiaan. Lopuksi summaan, mitä Australiasta jäi päällimmäisenä mieleen.

Viimeisen viikonlopun alku

Viimeisen Brisbanen viikonloppuni lauantai (14.11.) alkoi nukkumalla työviikon rasituksia pois pitkälle aamupäivään. Hiukseni olivat Australiassa ehtineet kasvaa sen verran, että päätin käydä parturissa. Vieraassa kaupungissa parturin löytäminen kesti jonkin aikaa, vaikka yritin löytää netistäkin apua. Lopulta parturi löytyi. Siellä näytti olevan töissä jokseenkin yhtä paljon naisia ja miehiä (ei tosin niin vanhoja miespartureita kuin USA:ssa).

Sitten kävin uudelleen Queensland Art Gallery -taidemuseossa. Kuumana kesäpäivänä museon ilmavat ja hyvin ilmastoidut tilat vaikuttivat varsinaiselta keitaalta. Tällä kertaa osallistuin myös yleisöopastukselle. Ei kai voi sanoa, että se olisi kuulunut pääsymaksun hintaan, koska museossa ei ollut pääsymaksua, mutta opastuskin oli ilmainen. :) Totesin taas, että taidemuseoissa vieraillessa kannattaa osallistua opastukselle, jos mahdollista. Täälläkin opas kertoi mielenkiintoisia taustatietoja teoksista, tyylisuunnista ja taiteilijoista.

Takaisin asunnolleni kävellessä vierailin ANZAC Squarella. Se on aukio Brisbanen keskustassa, joka nimetty Australialaisten ja Uusi-Seelantilaisten sotaveteraanien kunniaksi (ANZAC, Australian and New Zealand Army Corps). Aukion päädyssä on sotasankareille pystytetty muistomerkki, Shrine of Remembrance.

Shrine of Remembrancen keskellä palaa ikuinen tuli.

Lähikuva tulesta.

Pullomainen, "lihava" puu ANZAC Squarella.

Kengurua lihatiskissä

Kun näin ensi kerran kengurunlihaa ruokakaupan lihahyllyssä, olin yllättynyt. Olin luullut, että kengurut olivat Australian symbolina vähän niin kuin maskottieläimiä ja mahdollisesti rauhoitettuja. Asiaan hivenen selvitettyäni kävi ilmi, että kaikki kengurulajit eivät olekaan rauhoitettuja, vaan joitain suurikokoisia, villinä eläviä kenguruja saa rajoitetusti metsästää. Kenguruita ei kasvateta (laidunneta, tarhata), mutta metsästetään riistana lihaksi. Kengurunlihaa riittää kuitenkin myytäväksi tavallisiinkin ruokakauppoihin.

Kengurunlihapakkauksessa (Macro Meats) kengurun mainostettiin olevan ympäristöystävällinen lihavaihtoehto. Kengurujen sanottiin tarvitsevan vähemmän ruokaa, olevan paremmin sopeutuneita kuivuuteen, vahingoittavan vähemmän pintamaata (topsoil) ja tuottavan vähemmän kasvihuonekaasu metaania kuin lampaitten ja nautakarjan.

Kengurunlihaa yrtti-valkosipulimarinadissa. Kenguru on tummaa, vähärasvaista ja voimakkaan makuista lihaa. Hintakin oli maltillinen, esim. tämä tuote 15,69 Australian dollaria eli karkeasti noin 10 euroa kilo.

Viimeinen sunnuntai Brisbanessa

Viimeisenä sunnuntainani Brisbanessa (15.11.) tein aamulla hölkkälenkin. Hölkkäsin asunnoltani ensin läheisen Story Bridgen kautta Brisbane-joen yli Kangaroo Pointille. En viitsinyt ottaa kameraa mukaan hölskymään, mutta Story Bridgen mahtavat teräsrakenteet ja sillalta avautuvat näkymät olisivat kyllä muuten olleet kuvaamisen arvoisia. Ylitettyäni joen hölkkäsin rantaa mukailevaa kevyen liikenteen väylää pitkin South Bankille, merimuseon lähelle, mistä edelleen Goodwill Bridgeä pitkin joen toiselle puolelle ja sieltä rannan väyliä pitkin asunnolleni. Brisbanessa näkyy olevan todella panostettu kevyen liikenteen reitteihin ja tehty ulkona liikkuminen houkuttelevaksi (mitä ei voi Yhdysvalloissa asuessa muuta kuin kadehtia).

Asunnolla söin lounasta ja sitten lähdin uudestaan ulos, kävelemään, katselemaan ja ottamaan valokuvia. Kävelin ensin Old Windmillille (Brisbanen vanhin rakennus) ja siitä edelleen Roma Street Parklands -puistoon.

Old Windmill (vanha tuulimylly) on Brisbanen vanhin rakennus. Mylly aloitti toimintansa vuonna 1828. Alkuperäiseen tehtäväänsä jauhojen jauhamiseen myllyä käytettiin opastaulun mukaan vain joitakin vuosia. Myöhemmin rakennusta on hyödynnetty mm. observatoriona ja radio- ja TV-tornina.

Roma Street Parkland

Roma Street Parkland on suuri, monipuolinen puistoalue lähellä Brisbanen ydinkeskustaa. Täältä löytyi niin sademetsätyyppistä aluetta korkeine puineen kuin myös huoliteltuja kukkaistutuksia (Spectacle Garden). Lampi, puroja, vesiputous, polkuja, siltoja, näköalapaikkoja, piknikpöytiä, leikkipaikka, kahvila - lähes kaikkea mitä puistoista voi ylipäänsä löytää.

Roma Street Parkland on mahtava puistoalue keskellä kaupunkia.

Huiskumainen kasvi oli kuin luonnon oma morderni taideteos.

Tämä näytti ihan siltä, mikä Suomessa tunnetaan viherkasvina nimeltä rahapuu. Monella saattaa olla palanen Australiaa kotonaan. :)

Sahalaitainen kukka suuressa ruokomaisessa kasvissa.

Spectacle Garden on Roma Street Parklandin osa, jossa oli paljon huoliteltuja kukkaistutuksia. Spectacle Garden oli todella "spectacular" (vaikuttava, mahtava).

"Kukkia valuva tynnyri" Spectacle Gardenissa.

Näitä kavereita ei tarvinnut lähteä eläintarhaan asti katsomaan - liskoja tepasteli kaupungissa vapaanakin, kuten tämä veijari Roma Street Parklandissa. Vastaavan otuksen näin edellisenä päivänä taidemuseon kahvilan terassilla. :)

Roma Street Parklandilla vierailun jälkeen kävelin Queensland Museumin kauppaan ostamaan tuliaisia. Museokaupasta kävelin edelleen ostoksille Queen Street Mallille. Queen Street Mall on kävelykaduksi rahoitettu osa Queen Street -katua aivan Brisbanen ydinkeskustassa. Alue on todellinen ostosparatiisi (tai -helvetti, sen mukaan miten paljon pitää kadulla ja kaupoissa tungeksivasta ihmispaljoudesta :). Lenkkini lopuksi suunnistin ostoksille Woolworths-lähikauppaani (alla havaintoja ostoksistani).

Lisää ruoka-asiaa

Eräs Australian erikoisuuksista, jota en vielä ole havainnut muualla, oli parasta ennen -päiväykset pakatuissa tomaateissa ja porkkanoissa. Päiväykset myös pitivät melko hyvin paikkansa. Porkkanat alkoivat olla pehmeitä päivää paria ennen päivämäärää.

Valmiiksi pakatuissa tomaateissa (ja porkkanoissa) näkyi parasta ennen (Best Before) -päiväyksiä.

Yhdysvalloissa olin tutustunut (ja tykästynyt) root beeriin, jolle tarjotaan joskus käännöstä "inkivääriolut", vaikka inkivääri ei liene ainakaan juoman päämauste. Ginger beerissä (ja Ginger alessa) inkivääri (ginger) sen sijaan on juoman pääasiallinen mauste, kuten nimestäkin voi arvata.

Maistoin ginger beeriä ensi kerran Australiassa. Ensimmäisenä yhdistin sen tuoksun raakaan pullataikinaan. :) Toisin kuin root beer, joka on melko tummaa (jotakuinkin Coca Colan väristä), ginger beer oli vaaleankellertävää (lähellä siman väriä, mutta ei yhtä läpinäkyvää). Opin pitämään juomasta ja suosittelen maistamaan. Kannattaa tosin muistaa, että ginger beer ja root beer ovat nimestään (beer = olut) huolimatta (yleensä) alkoholittomia limonadeja, joissa on rutkasti sokeria (ja siten energiaa).

Ginger beer (inkivääriolut) ei nimestään huolimatta ole olutta, vaan limonadia. Inkivääriä juoma toki sisältää. Tämä pullo oli tumma, mutta juoma oli vaaleaa.

Paluumatka

Työskentelin viimeisen Brisbanen viikonlopun jälkeen vielä maanantaista torstaihin QIMR:issä. Perjantaiaamuna 20.11. lähdin sitten paluumatkalle. Matkustin ensin Brisbanesta Los Angelesiin ja sieltä seuraavana päivänä Philadelphiaan.

Paluumatkalta en ottanut yhtään valokuvaa. Pitkä matka jännitti taas ja olo oli viikoista jo aika väsynyt, enkä jaksanut enää innostua valokuvaamisesta, varsinkin kun olin jo tähän mennessä ottanut kosolti kuvia.

Lensin Tyynen Valtameren yli V Australia -lentoyhtiön koneilla. Konetyyppi oli sekä meno- että paluumatkalla Boeing 777-300ER, missä ER on lyhenne sanoista extented range.

Lento Brisbanesta lähti perjantaina puolelta päivin ja sen olisi pitänyt olla perillä samana päivän aamuna Los Angelesissa, siis aikaisemmin kuin lähti - miten se voi olla mahdollista, onko kyseessä aikakone? :) Ei, vaan yksi vuorokausi tuli laitettua kuin pankkiin säästöön, kun menomatkalla lensimme kansainvälisen päivämäärärajan yli ennen Australiaan saapumista, ja paluumatkalla vuorokauden sai takaisin.

Lento Brisbanesta Los Angelesin lähelle kesti noin 13 tuntia. Joskus vielä ymmärrän, miksi pitkillä lennoilla matka toiseen suuntaan kestää vähän vähemmän kuin toiseen suuntaan. Tosin paluumatkalla tuo ei ollut vielä koko matka-aika. Los Angelesin kansainvälisellä lentoasemalla (LAX) näkyvyys oli nimittäin ensin niin huono, että jouduimme laskeutumaan ensin läheiselle Ontarion (ONT) kentälle. Siellä odottelimme koneessa kolmisen tuntia että voisimme lentää ja laskeutua Los Angelesin lentokentälle. Lopulta olimme Los Angelesin lentoasemalla ulkona koneesta puolilta päivin paikallista aikaa (aikataulun mukaan koneen piti laskeutua tänne 7.15).

Oli onni, että jatkolentoni oli vasta seuraavana päivänä. Tavanomaisella 2-3 tunnin vaihtoajalla olisin myöhästynyt jatkolennolta ja vaikka olisinkin päässyt jollekin päivän myöhemmälle lennolle, Olisi matkasta tullut hyvin raskas. Jo nyt tuli huono olo siinä vaiheessa, kun odottelimme Ontarion kentällä. Emme saaneet tarkaa tietoa, milloin pääsisimme oikealle kentälle, emmekä saaneet mitään lisäruokatarjoilua. Koneen ovet sentään avattiin, että saimme raikasta ilmaa.

Onneksi maahantulomuodollisuudet sujuivat ripeästi. Hankkiuduin lentokenttähotellille, josta olin varannut huoneen, ostin ruokaa läheisestä pikaruokaravintolasta, söin huoneessani ja menin jo myöhemmin iltapäivällä nukkumaan. Jonkinlaista katkonaista unta sain siinä nukuttua varhaiseen aamuun asti.

Yövyin Travelodge Hotel LAX:issa, joka vaikutti ensin nuhjuiselta budjettihotellilta, mutta varustetaso ja hinta-laatusuhde oli hyvä, ja jopa huoneen hintaan sisältynyt langaton internetyhteys toimi moitteetta. Paikka antoi vastinetta rahoille ja sitä voi siinä mielessä suositella.

Seuraavana päivänä (la 21.11.) lensin US Airwaysin lennolla Los Angelesista takaisin Philadelphiaan. Lento lähti yhdeltätoista aamupäivällä. Sekin lento kesti noin viisi tuntia. Philadelphian aika on lisäksi kolme tuntia Los Angelesin aikaa edellä, joten oli jo ilta, kun saavuimme Philadelphiaan.

Sain nukuttua seuraavina yöinä kohtalaisen hyvin, mutta sunnuntaina ja vielä alkuviikostakin olo ei silti tuntunut aivan normaalilta - aikaerorasitus (jet lag) taisi vaivata. Sunnuntaina kävin ulkona vain ruokaa ostamassa ja muuten purkasin matkalaukkujani, pesin pyykkiä ja lepäsin. Maanantaista lähtien kävin taas jo normaalisti töissäkin.

Mitä Brisbanesta jäi mieleen?

Lämmin sää/ilmasto. Brisbanessa on subtrooppinen ilmasto. Lämpötila ei normaalisti mene koskaan pakkasen puolelle, ei edes talvella. Kesät ovat kuumia ja kosteita. Kun saavuin lokakuun loppupuolella, sää oli vielä mukavan lämmin, mutta vierailuni viimeisinä päivinä marraskuun puolivälin jälkeen oli jo liian kuuma minun makuuni. Viimeisenä viikonloppuna en sen takia jaksanut kierrellä ulkona niin paljon kuin ensimmäisinä. Voisin suositella Brisbanessa vierailua esim. lokakuun alkupuolella. Silloin jakarandapuut lienevät jo hyvin kukassa ja sää lämmin, mutta ei ehkä vielä kuuma ja kostea.

Korkealta paistava aurinko. Brisbane on sen verran lähellä päiväntasaajaa, että aurinko paistaa kesäisin keskipäivällä lähes kohtisuoraan ylhäältäpäin. Aurinko tekee komean korkean kaaren, mutta myös laskee varhain. Vierailuni aikana Brisbanessa alkoi hämärtää joskus kuuden jälkeen ja seitsemältä oli jo pimeää. Brisbanessa (Queenslandissa) ei siirryttä kesäaikaan, joten siitäkään ei tule helpotusta tähän asiaan. Aamut ovat kyllä valoisia jo varhain; vierailuni aikana oli valoisaa jo hyvän aikaa ennen kuutta.

Lämpöä siis Brisbanessa riittää, ja aurinkoa päivisin, mutta pohjolan valoisia kesäiltoja on turha etsiä.

Brisbaneen tai muualle etelään matkustavien kannattaa myös muistaa, että etelän aurinko paistaa todella polttavasti, vaikka lämpötila olisikin (esim. aamupäivällä) vasta esim. 20 asteen tuntumassa. Ei ihme, että Brisbanen katukuvassa näkyi varsin yleisesti auringonvarjoja kantavia jalankulkijoita.

Erikoiset kasvit ja eläimet. Australian luonnossa riittää vierailijalle ihmettelemistä. Kengurut ja kaupungilla vapaana liikkuneet pienet liskot olivat minusta jännimpiä. Kasveista parhaiten mieleen jäivät jakarandapuut (vaikka ovatkin vieraslaji) ja ne punakukkaiset puut, joitten lajia en vieläkään tiedä.

Vasemmanpuoleinen liikenne. Australiassa olin jo ehtinyt tottua vasemmanpuoleiseen liikenteeseen jalkakäytävilläkin niin, että USA:aan palattuani vielä muutaman päivän ajan huomasin tuon tuostakin käveleväni vasemmalla puolella. :)

Upeat kevyenliikenteen väylät. Jalkaisin ja pyörällä liikkuminen oli Brisbanessa tehty helpoksi, mitä en jaksa olla hehkuttamatta.

Katukuva. Katukuva oli yleisesti ottaen varsin siisti, ainakin noilla alueilla, joilla liikuin (keskusta, Spring Hill ja South Bank). Auringonvarjoja ihmisillä tosiaan näkyi. Varjot muistuttivat tavallisia sateenvarjoja ja ehkä ne niitä olivatkin, käytännöllisiä sateella ja auringonpaisteella. :) Aamuisin töihin kävellessä näin usein myös koululaisia koulupuvuissa. Jossain sellaisia vielä käytetään.

Hienot käyntikohteet. Brisbane näytti vauraalta kaupungilta, jossa taloudellinen hyvinvointi ei ollut vain yksityisten ihmisten tai yritysten rikkautta, vaan tuotti iloa myös yleisesti kaupunkilaisille: Brisbanessa oli upeita, monesti varsin uusia, kirjastoja, museoita, siltoja, puistoja ja rakennettuja alueita ylipäänsä.

Välähdykset Suomesta. Nokia-tuotemerkkiin ei voi olla Brisbanessakaan törmäämättä, jos vähänkin katselee ympärilleen. Muuta suomalaista pitää jo vähän etsiä - ja kenties vain suomalainen tietää, mistä jotain suomalaista voisi löytää. HMV-musiikkiliikkeen klassisen musiikin osastolla oli myynnissä useampikin Jean Sibeliuksen säveltämään musiikkia sisältävä CD-levy. Uteliaisuuttani vilkaisin myös paikallisten alkoholiliikkeitten hyllyjä, ja kyllähän Finlandia Vodka näytti siellä olevan edustettuna (kuten myös Philadelphiassa; varsin kansainvälisestä tuotteesta on siis kysymys).

Yllättävin törmäykseni suomalaisuuteen tapahtui kuitenkin Brisbanen lentoasemalla. Ei kuitenkaan sen kaupoissa, vaan lähtöportilla lentokoneeseen pääsyä odotellessa.

Siellä oli tuoliryhmien keskelle asetettu jakkaroita ikään kuin pikku pöydiksi. Ajattelin, että nuo ovat varmaan jotain halpakopioita Alvar Aallon suunnittelemista jakkaroista, kun olivat niin saman näköisiä, vaikka jalat näyttivätkin ohuemmilta. Miten nyt pienestä, kaukaisesta Suomesta asti olisi tänne suureen maailmaan sisustusta voitu hankkia? Mahdoton ajatus. Epäilys alkoi kuitenkin vaivata mieltäni - jospa sittenkin?

Lopulta uteliaisuus vei voiton ja vähän sivummalla kallistin yhtä jakkaraa ja vilkaisin sen pohjaa. "Artek" siellä selvästi luki ja "Made in Finland", joten sen jälkeen ei ollut epäilystäkään. Onneksi laadullakin on vielä kysyntää. Hyvä Suomi!!! :)