Antti Knaapilan kotisivut

Edellinen - Keskiviikko 23.12.2009 - Seuraava

Lunta! - Talven tuntua ja touhuja

Joulukuussa saatiin Philadelphiaan lunta, ensin ihan pikkaisen ja sitten vähän turhankin paljon (kerralla). Tässä kuussa tein mm. työvuoron paikallisessa osuuskaupassa ja jahtasin kirjalöytöjä. Joulun odotukseni huipentui matkaan joulumaahani Suomeen. Koto-Suomessa viimeistelin tämän pätkän ja saatoin samalla blogin joulutauolle.

Ensilumi

Ensilumi (tai -räntä) satoi Philadelphiassa 5.12., kuukausi sen jälkeen kun ensilumi oli satanut Helsingissä. Mikäpä sen sopivampi ajankohta olisi ollutkaan? Nyt kaunis lumiharso peitti maiseman seuraavanakin päivänä, Suomen itsenäisyyspäivänä, muistuttaen ihanasti Suomesta. Itsenäisyyspäivä sattui sopivasti sunnuntaiksi.

Itsenäisyyspäivänä 6.12. Suomesta muistutti edellisenä päivänä satanut lumiräntä, joka kaunisti mm. kuvassa näkyvän Mt. Airyn aseman.

Töissä osuuskaupassa

Lauantaina 12.12. kävin tekemässä kahden tunnin työvuoron osuuskaupassa (Weavers Way Co-Op). Kaupassa saavat ymmärtääkseni tehdä ostoksia vain osuuskunnan jäsenet (jäsenkotitaloudet). Pääsin jäseneksi vuokranantajieni kotitalouden kautta.

Osuuskaupan hinnat lienevät keskimäärin edullisempia kuin muitten ruokakauppojen. Tuotteet vaikuttavat myös laadukkailta ja varsinkin kasvikset yleisesti ottaen paremmilta (tuoreemmilta) kuin perussupermarkettien vastaavat. Erityisesti kesäaikaan osuuskaupassa käynti on minulle kätevää, sillä se osuu lähelle työmatkapolkupyöräreittiäni. Näistä syistä halusin liittyä jäseneksi.

Jokaisen osuuskunnan jäsenen täytyy periaatteessa tehdä kaupassa kuusi tuntia töitä vuodessa (työ on ilmeisesti muuttumassa sääntömuutoksen myötä vapaaehtoiseksi, mutta antanee jatkossakin mahdollisuuden tehdä ostoksia edullisimmin). Työt voi tehdä kahden tunnin jaksoissa. Tarjolla on erilaisia töitä hyllyjen täyttämisestä siivoamiseen. Työvuoroja voi varata kätevästi netissä.

Tein oman osuuteni ensimmäisen työvuoron irtotavaran pakkaustehtävissä (bulk packing). Ajattelin, että se olisi ensikertalaisellekin riittävän helppo tehtävä. Ja sitä se olikin. Työhönopastus oli riittävä ja tehokas. Pakkasin müslejä ja riisiä pieniin muovipusseihin, jotka piti sulkemisen jälkeen vain punnita ja kiinnittää vaa'an tulostama etikettitarra pussin kylkeen. Meitä oli muutama yhtä aikaa pakkailemassa eri tuotteita kaupan kellarissa, joukossa sekä ensikertalaisia että kokeneempia. Tunnelma oli ystävällinen ja nuorekas.

Kirjalöytöjä metsästämässä

Myöhemmin saman lauantain iltapäivänä kävin vielä Walk a Crooked Mile Books -divarissa (jonka erikoisen nimen alkuperästä minulla ei ole edelleenkään hajua :). Tämä antikvariaattihan sijaitsee minun kannaltani kätevästi asuntoani lähimpänä olevan lähijuna-aseman (Mt. Airy) yhteydessä. Syy vierailuuni oli ilmeinen: pomo jakoi töissä lahjakortteja divariin, ja halusin realisoida omani. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja etsiskelin löytöjä hyvän tovin.

Lopulta olin löytänyt mielenkiintoisia kirjoja enemmänkin kuin tarpeeksi. Jatkoin lahjakorttia lompakostani, jotta sain kaikki haluamani teokset: lähinnä maalaustaidetta käsitteleviä kirjoja sekä varsin vanhan musiikkisanaston (1900-luvun alkupuolelta). Taidekirjoista tykkään, koska niissä on yleensä paljon kuvia, ja minä hidas lukemaan. :)

Walk a Crooked Mile Books -antikvariaatti Mt. Airyn asemalla myy paitsi käytettyjä kirjoja, myös kahvia yms. erityisesti aamun työmatkalaisille. Kahvin myynti tapahtuu kuvassa vasemmalla näkyvän ikkunaluukun kautta (kuva lumiaamulta 20.12.).

Lauantaina sain myös tietää, että läheisen Chestnut Hillin Borders-kirjakaupassa oli loppuunmyynti. Se oli tavallaan sekä hyvä että huono uutinen. Kirjojen ystävänä kirjojen alennusmyynti kuulosti minusta, tottakai, hyvältä. Toisaalta tämä kirjakauppa oli suosikkipaikkojani alueella ja siksi oli vähän surullistakin kuulla, että kauppa suljetaan.

Tunnustettakoon, että jo seuraavana päivänä, vaikka sunnuntai (13.12.) olikin, kävin ensimmäisen kerran Bordersin loppuunmyynnissä. Moni muu oli ajatellut samaa, ja jonot kassalle olivat melkoiset, vaikka tässä vaiheessa alennukset olivat enimmillään vasta 20%. Lienikö vaikutusta silläkin, että alueen (Chestnut Hill) läpi kulkevan pääkadun (Germantown Avenue) varrella näkyi olevan ainakin kolmessa kadunkulmassa elävä mainos, mainokylttiä (tolppaa) pystyssä pitävä henkilö, joka tiedotti ohikulkijoille loppuunmyynnistä - vesisateessa. :) Ei käynyt homma kateeksi, vaikka sadetamineet mainostajilla olikin.

Joulutunnelmia töissä

Joulunalusaika oli töissä melko stressaavaa, kun piti saada tiettyjä hommia tehtyä ennen joulua. Ja tuntui että monella muulla oli sama tilanne; ihmiset vaikuttavat ennen joulua kiireisiltä ja vaikeasti tavoitettavilta. Mutta se siitä. Aihetta oli juhlaankin: perjantaina (18.12.) meillä oli töissä sekä erään ryhmäläisemme läksiäiset että koko tutkimuslaitoksen "lomajuhla", Holiday Party (siis ei Christmas Party; kenties kulttuurisen/uskonnollisen kirjon takia on poliitisesti korrektia olla puhumatta kristinuskoon viittaavasta joulusta?).

Joulutunnelmia ulkona

Lauantaina (19.12.) pyrytti Philadelphiassa parisenkymmentä senttiä lunta. Paikallisen Suomi-Amerikka -seuran tälle päivälle suunnittelema joululaulutapahtuma, jonne olin kaavaillut osallistuvani, peruttiin sään takia. Peruutuksesta tuli ilmoitus sähköpostilla jo edellisenä päivänä. Peruutus olikin varmasti viisas ratkaisu, sillä ajoittain rankka lumisade muutti ajokelin erittäin huonoksi, erityisesti kun ottaa huomioon, että täällä autoissa ei käytetä siihen malliin talvirenkaita kuin esim. Suomessa.

Lumentulo oli ensi alkuun minusta ihan mukava juttu, koska se teki maiseman kauniiksi ja teki kivan joulutunnelman. Seuraavana päivänä en ollut tosin enää yhtä ihastunut lumesta, koska se vaikeutti matkustamistani lentoasemalle.

Vielä lauantaina olin kuitenkin autuaan tietämätön seuraavan päivän ongelmista, ja ainoastaan nautin lumesta. Lähdin päivällä ulos kävelemään, ja tunnustettakoon, että kiusaus kirja-alennusmyyntiin uudelleen menemisestä vei voitoin. Kävelin kolmisen kilometriä suuntaansa lumisateessa em. Borders-kirjakaupaan.

Lumipyry viritti mukavasti joulun ja Suomen tunnelmiin, mutta toisaalta harmittavasti myös sotki julkisen liikenteen.

"Kauppa suljetaan, viimeiset päivät! Jopa -40%" huutavat mainokset kirjakaupan ovilla... Ja kun halvalla saa, mennään paikalle lumituiskun läpi vaikka suomalaisella sisulla jos ei muuten. :)

"Mökit nukkuu lumiset --" ja hetken kotikatuni autotkin.

Jouluksi kotiin eli matka Joulumaahan

Sunnuntai-iltapäivänä (20.12.) lähdin matkustamaan Suomeen päin. Suunnittelin kulkevani kätevästi lähijunalla Mt. Airystä ensin keskustaan ja sieltä edelleen lentoasemalle, koska oletin pärjääväni yhdellä matkalaukulla ja repulla. Olin myös nähnyt junia kulkevan asemalta jokusia päivän mittaan (asun näköetäisyyden päässä asemalta). Lumisade oli lakannut ja aurinkokin paistoi, lämpötilan ollessa kenties juuri ja juuri nollan alapuolella. En tosin älynnyt, että junat voisivat olla vieläkin myöhässä edellisenä päivänä sataneen lumen takia!

Lähdin asemalle odottelemaan keskustaan vievää junaa. Vastaan tullut matkustaja kertoi, että junaa ei ollut kuulunut ajallaan, ja oli lähdössä poispäin. Ajattelin, että jään joka tapauksessa odottamaan, en voinut muutakaan. Juna tulisi sitten kuin tulisi. Tässä vaiheessa lennon lähtöön oli vielä hyvin aikaa, enkä stressannut. Mutta kun junaa ei vaan näkynyt puoleenkaan tuntiin (kumpaankaan suuntaan) kuten ei juuri muita matkustajiakaan (yksi toinen henkilö kävi kääntymässä, mutta lähti pois), aloin pikku hiljalleen huolestua.

Ajattelin, että jos alan räpsiä valokuvia, niin silloin juna varmaan tulee. :) Kokeilin, mutta ei tepsinyt sekään konsti. Yli puoli tuntia odoteltuani näin junan kulkevan aseman ohi vastakkaiseen suuntaan, keskustasta poispäin, pääteasemalle päin. Päättelin, että junat eivät voisi kumuloitua pääteasemalle, vaan sinne ajaneen junan pitäisi piakkoin tulla takaisin keskustaan päin. Sen jälkeen odotinkin junaa toiveikkaana, mutta kelloa katsoen jo hartaana. Lopulta, yhteensä yli tunnin odottelun jälkeen, juna tuli ja poimi minut kyytiinsä.

Harvaa asiaa olen pitkään aikaan odottanut niin hartaasti kuin junan saapumista lumiselle Mt. Airyn asemalle 20.12.

Keskustassa jäin pois Mt. Airystä tulleesta R7-junasta ja odottelin aikani lentoasemalle vievää R1-junaa. Aseman valotaulusta luin ensin, että juna olisi vain pikkaisen myöhässä ja saapuisi pian. Olin siinä vaiheessa jälleen toiveikas. Mutta junan myöhästymisestä kertova minuuttilukema valotaululla suureni sitä mukaa kun aikakin kului. :( Kun olin odotellut jonkin aikaa, ehkä puolisen tuntia, aloin taas muuttua epätoivoiseksi. Silloin päätin kokeilla mennä kadulle metsästämään taksia. Pelkäsin, että tällä kelillä olisi ollut vaikea saada taksia. Positiiviseksi yllätyksekseni sainkin taksin lennosta vain muutamien minuuttien odottelun jälkeen ja taksin onnistui ajaa ripeästi lentoasemalle, koska loskaisen keskustan ulkopuolella päätie oli kuitenkin hoidettu lumettomaksi.

Olin tehnyt lähtöselvityksen netissä, joten jonotin British Airwaysin laukun pudotuspisteen (Fast Bag Drop) jonossa (sen jälkeen kun älysin, että se on eri jono kuin lähtöselvitysjono). Olen ollut yleisesti ottaen erittäin tyytyväinen British Airwaysin toimintaan (olen käyttänyt BA:n lentoja kaikkiin Helsingin ja Philadelphian välisiin matkoihin tänä vuonna). Ainoa asia, jossa minusta olisi parantamisen varaa, olisi juuri tämän laukkujen pudotuspisteen toiminta, jos kerran sen nimessäkin on "fast" (=nopea). Sekä nyt että kesällä jonotin siinä puolisen tuntia.

Lento Philadelphiasta Lontooseen pääsi lähtemään yli tunnin myöhässä ja myös saapui Lontooseen selvästi myöhässä. Mutta vaihtoaikani Lontoosta Helsinkiin menevään koneeseen oli riittävä, ja itse asiassa oli mukavaa, että ei tarvinnut juuri odottaa lentoasemalla enää Lontoossa. Helsinkiin lentänyt kone oli vain suhteellisen vähän myöhässä sekä lähdössä että saapumisessa. Minulla oli myös tuuria matkalaukun suhteen, koska sain sen Helsingissä ongelmitta, vaikka kuulemma jonkinlaista lakkoilua laukkupalvelussa on viime aikoina ollut.

Koto-Suomessa oli mukava talvikeli kun saavuin ja näyttää tulevan myös kunnolla valkea joulu.

Blogi joulutauolle

Olen vuoden mittaan tuonut blogiin parhaita paloja kokemuksistani, joten lienee paikallaan todeta, että suurin osa apurahatutkijankin elämää on toki puurtamista harmaassa arjessa ja vastaamista jokapäiväisiin pienempiin ja isompiin haasteisiin. Mutta se lienee niin tuttua jokaiselle, että kukaan ei varmaan innostuisi sitä enää jonkun toisen blogista lukemaan. Siksi jätin harmaan arjen kuvauksen pois.

Blogi hiljentyy nyt "joulutauolle" ja palaa asiaan jossain vaiheessa ensi vuonna. Tosin mahdollisesti entistäkin harvemmin, kun "uutuudenviehätys" Amerikan meiningistä on haihtunut.

Kiitokset kaikille lukijoille! Ja erityiskiitokset kaikille, jotka ovat kuluneena vuonna antaneet palautetta blogistani... Palautteen rohkaisemana aion jatkaa blogin värkkäämistä vielä ensi vuoden. Sen jälkeen luultavasti luovun blogin kirjoittamisesta ja vetäydyn jonnekin päin Suomea "Ainolan hiljaisuuteen" kuten Sibelius vanhana. :)

Mutta nyt, ei muuta kuin:

Rauhaisaa Joulua ja Onnea Uudelle Vuodelle!

Nauttikaa jouluruuista, nukkukaa tarpeeksi ja voikaa hyvin! :)