Antti Knaapilan kotisivut

Edellinen - Maanantai 5.7.2010 - Seuraava

Apurahatutkijan aktiiviloma Suomessa

Kesäkuun alkupuolella tein reilun parin viikon matkan Suomeen. Suomen reissuni oli jälleen eräänlainen loma- ja työmatkan yhdistelmä. Apurahatutkijan elämä kun on vähän sellaista yrittäjyyttä, jossa työ tuppaa joskus valumaan lomankin puolelle. Tällä kertaa reissuuni sisältyi neljä töihin liittyvää palaveria, mutta myös esimerkiksi kolmen päivän puhtaasti lomareissu Punkaharjulle.

Tapasin Suomessa paljon ihmisiä, kiitokset kaikille. Teitte matkastani tekemisen arvoisen. Vaikka tapani mukaan (hienotunteisuussyistä) en tässä blogissani teistä juuri mainitsekaan, niin reissussa parasta oli tietenkin mukavien ihmisten tapaaminen.

"Parempi myöhään kuin ei milloinkaan"... pari päivää myöhässä Suomeen

British Airwaysin matkustamohenkilökunnan lakko viivästytti Suomeen pääsyäni noin kahdella vuorokaudella... :( Lakon takia vain osa tämän lentoyhtiön lennoista lennettiin noina päivinä. Onneksi sain tietää etukäteen (edellisenä tiistaina vai milloin), että lauantain 5.6. lentoni Philadelphiasta oli peruttu. Onnistuin sitten saamaan paikan maanantain 7.6. lennolta. Oleskeluaikani Suomessa lyheni siis kahdella päivällä, koska paluulennon aika pysyi samana. No onneksi ei tullut lisää ongelmia lentoihin tuhkapilvistä tai muustakaan.

Lentoni Philadelphiasta lähti illalla ja oli perillä Lontoossa seuraavana aamuna paikallista aikaa. Jatkolentoni Lontoon Heathrowlta Helsinkiin sujui aikataulun mukaan, ja perillä Helsinki-Vantaalla olin tiistaina 8.6. iltapäivällä.

Lentokoneen lastausta Philadelphian lentoasemalla. British Airwaysin matkustamohenkilökunnan lakon takia joitain lentoja peruttiin. Lennolla Philadelphiasta Lontooseen henkilökuntaa oli sentään sen verran, että saimme koneessa ruokaakin.

Suomea uusin silmin

Joku voisi nyt kysyä, että eikö tämän blogin pitänyt kertoa USA:sta, miks' siis taas näin paljon juttua Suomesta??? No ajattelin että, juu että, katselen Suomea vähän eri vinkkelistä kuin ennen ja että joku voisi olla kiinnostunut myös siitä, mitä tällainen "ulkosuomalainen" tekisi Suomessa, jos aikaa olisi käytettävissä vain parisen viikkoa. Mutta täytyy samaan hengenvetoon painottaa, että tässä mainittujen asioiden lisäksi Suomessa on toki paljon muutakin näkemisen ja kokemisen arvoista - ja jokaisen listasta tulisi varmaan erilainen. Tässä vain muutama esimerkki asioista joiden takia minun mielestäni Suomeen "kannattaa tulla kauempaakin".

Kiasma ja Hilda Kozarin ILMA

Nykytaiteen museo Kiasmassa Helsingissä oli esillä teos, joka sai minut vierailemaan museossa heti ensimmäisen sopivan tilaisuuden tullen (to 10.6.), nimittäin Hilda Kozarin installaatio ILMA, Helsingin, Budapestin ja Pariisin tuoksu (2003). Installaatio koostuu kolmesta isosta, alaosastaan avoimesta muovikuplasta, joista kukin sisältää yhtä kaupunkia kuvaavaa tuoksua. Museovieras pääsee kuplan sisään haistelemaan tuoksua, sekä näkemään kuplan pintaan projisoitua aavistuksenomaista videokuvaa kaupungista.

ILMA-teoksen idea on nerokas. Kaupungit todella tuoksuvat erilaisille. Muistan itsekin kun muutin Philadelphiaan, niin ensimmäisinä päivinä kiinnitin erityistä huomiota tuoksuun, joka tuntui tulevan nenääni kaikkialla. Pohdiskelin tuoksun lähdettä. Oliko tuoksu kenties peräisin kaupungin vesijohtovedestä tai julkisten tilojen puhdistuksessa käytetyn pesuaineen hajusteesta? Tuoksun alkuperä jäi minulle mysteeriksi, ja myöhemmin nenäni taisi tottuakin (adaptoitua) tuoksuun niin, että en havainnut sitä enää.

Hilda Kozarin teokset sisältävät usein tuoksuja ja ovat siten myös hajuaistin tutkijoille erityisen kiinnostavia. ILMA on vuodelta 2003, jolloin en tosin vielä tiennyt hajututkimuksesta mitään, enkä muutenkaan ollut vielä herännyt taiteen ihailijaksi. Muistaakseni kuulin tästä teoksesta ensi kerran kesällä 2005 Saksassa ihmisen hajuaistia käsitelleellä kurssilla. Silloin installaatio oli jo lähtenyt kiertämään maailmaa, joten olikin kiva kokea kuuluisa teos vihdoinkin henkilökohtaisesti, kun molemmat satuimme yhtä aikaa Suomeen.

Enempää en kerrokaan. Tämä taideteos on jokaisen parasta kokea itse, ja vielä ehtii. ILMA, Helsingin, Budapestin ja Pariisin tuoksu on näytteillä Kiasman Järjestetty juttu -näyttelyssä 20.2.2011 asti.

Turistina Helsingissä

Ei nyt sentään ihan. Perjantaina 11.6. minulla oli Helsingissä kaksi töihin liittyvää palaveria ja maanantaina 14.6. vielä kolmas. Mutta samalla ehdin vähän aistia kesäistä toritunnelmaakin Helsingin Kauppatorilla kaupunkilaisten ja oikeiden turistien joukossa. Paikka, jossa harvoin tuli käytyä kun vielä asuin Helsingissä osoittautuikin hyväksi paikaksi ostaa tuliaisia Yhdysvaltoihin. Maanantai-illan kruunasi ruokailu vanhojen työkavereitten kanssa.

Matkamuistojen myyntikoju Helsingin Kauppatorilla.

Vihannesten myyntikoju Helsingin Kauppatorilla

Toripöydän täydeltä tuoreita kotimaisia kasviksia. Tätä näkyä minun tulee ikävä USA:ssa katsellessani lähiösupermarketin kolhiintuneita, nuhjuisia kasviksia.

Heurekassa

Tiedekeskus Heurekassa Vantaalla on meneillään Tiede muuttaa maailmaa -näyttely, jonka eräällä kohteella voi haistella erilaisia hajuja ja saada taustatietoa hajuista ja hajuaistista.

Sunnuntaina 13.6. kävin Heurekassa popularisoimassa tiedettä. Minua oli etukäteen pyydetty hajuasiantuntijaksi puhumaan Heurekan edustajan kanssa pari tuntia yleisölle em. näyttelyn hajukohteella. Kiitokset vierailijoille mielenkiinnosta.

Heurekassa on aina paljon mielenkiintoista menossa, kannattaa käydä tutustumassa. Haistelemaankin vielä pääsee, Tiede muuttaa maailmaa on esillä 16.1.2011 asti.

Lomamatka Punkaharjulle

Tiistaina 15.6. aamupäivällä lähdin ajamaan autolla Itä-Suomeen. Ensimmäinen pysähdyspaikkani oli jo Porvoon keskustassa. Siellä kävin mm. S-marketissa. Tarkoitus oli ostaa vähän evästä reissuun. Voi kuulostaa hassulta, mutta lumoutuneena katselin pitkästä aikaa tuttuja suomalaisia tuotteita kaupan hyllyllä. Ihana jälleennäkeminen suomalaisten elintarvikkeiden kanssa! Ehkä joku ajatteli, että onkohan tuo joku pöpi kun kävelee ristiin rastiin markettia ja tuijottelee hyllyjä muttei näytä osaavan päättää mitä ostaisi. :)

Kirkkoja ihailemassa

Tiekirkot ovat mielestäni yksi kirkon parhaimmista ideoista. Tiekirkot ovat kesäisin avoimena olevia kirkkoja suosittujen lomareittien varrella. Rauhallisia, viileitä, kauniita ja tunnelmallisia taukopaikkoja, joissa voi hiljentyä hetkeksi. Tiekirkossa on vähän niin kuin kirkon avoimet ovet -tilaisuus, mahdollisuus tutustua kirkkorakennukseen kirkonmenojen ulkopuolella. Vasta tiekirkoissa pistäytyminen lomareissujen yhteydessä on saanut minut tajuamaan, että Suomi on täynnä upeita kirkkoja.

Tänä kesänä vierailin kuudessa tiekirkossa. Menomatkalla Punkaharjulle pysähdyin ensin Pyhtäällä, Pyhtään Pyhän Henrikin kirkossa. Pyhtäältä jatkoin matkaani Kotkaan, jossa vierailin komeassa Kotkan ev.lut. kirkossa. Paluumatkalla Punkaharjulta käväisin ensin Parikkalan kirkossa. Parikkalasta ajoin Haminaan, jossa pistäydyin Pyhän Marian kirkossa ja Johanneksen kirkossa. Haminasta tieni vei vielä Loviisaan, jossa käväisin Loviisan kirkossa (ks. kuvat alla), ennen paluuta takaisin kotiin Porvooseen.

Pyhtään Pyhän Henrikin kirkko on kauniiksi entisöity keskiaikainen harmaakivikirkko (rakennettu vuonna 1460).

Kotkassa

Kotkan evankelis-luterilainen kirkko teki minuun erityisen vaikutuksen, joten kerron muutaman sanan enemmän tästä kirkosta. Kirkko sijaitsee keskeisellä paikalla Kotkan keskustassa ja on komea jo ulkoakin päin katsottuna. Mutta vierailija saa kunnon käsityksen kirkon upeudesta vasta vierailtuaan sisällä.

Kotkan kirkko on iso, siellä on noin 1500 istumapaikkaa (vertailun vuoksi esim. Tampereen tuomiokirkossa on vajaa 2000 istumapaikkaa). Penkkien päädyissä, lehterien kaiteissa ym. puuosissa on paljon kauniita, koristeellisia kaiverruksia. Kirkon ikkunoissa on erittäin kauniit lasimaalaukset ja katosta roikkuvat upeat kattokruunut. Alttarimaalauksen Tietäjien kumarrus on maalannut Pekka Halonen.

Ilmeisesti joku henkilökunnasta treenaili uruilla soittamista juuri vierailuni aikaan, mikä vielä kohensi tunnelmaa. Ajateltavaa kirkossa vieraileville antavat myös mm. seinälle ripustetut Seurakuntien lapsityön keskuksen Kymmenen teesiä vanhemmuudesta ja lapsen hyvästä elämästä.

Jos minun olisi pakko kuvata Kotkan kirkkoa yhdellä sanalla, se olisi: mahtava.

Kotkassa kävin myös syömässä pitsaa Kotipizzassa. Kotipizza ansaitsee tulla mainituksi erinomaisesta keksinnöstään: pitsa-annoksen mukana sai myös yksittäispakatun ksylitolipurukumin. Loistava idea, jonka soisin leviävän laajemmallekin.

Maha täynnä pitsaa ja happohyökkäys ksylitolipurukumilla katkaistuna kävelin vielä keskustan toiseen laitaan Haukkavuoren näkötornille. Ihailin sekä jykevää tornia että jo sen juureltakin avautuvia kauniita maisemia. Jotain minulta jäi kuitenkin huomaamatta tornin aukioloajoista tai sisäänkäynnistä, koska en löytänyt avointa ovea itse torniin. :)

Haukkavuoren näkötorni Kotkassa on rakennettu alunperin vesitorniksi 1920-luvulla.

Imatran kautta Punkaharjulle

Päivä oli jo kääntymässä iltaan, mutta olin vielä Suomenlahden rannikolla. Niinpä loppumatkan Kotkasta Punkaharjulle ajoin pysähtymättä muualla paitsi Imaran Neste-huoltoasemalla; auton tankkasin aiemmin, mutta tarvitsin itse tankkausta.

Reittini kulki siis ensin 7-tietä rannikkoa pitkin Kotkaan. Sieltä ajoin Haminaan päin, josta valtatie 26:lle ja sitä pitkin sisämaahan päin valtatie 6:lle. Kuutostiellä oli jonkin verran tietyömaata, kun tietä ollaan ilmeisesti muuttamassa moottoritieksi. Ajoin kuitenkin kuutostietä eteenpäin kunnes käännyin Särkisalmella Punkaharjulle vievälle valtatie 14:lle. Paluumatkalla ajoin pääpiirteittäin samaa reittiä takaisin.

Gasthaus Punkaharju oli majoituspaikkani Punkaharjulla. Se on edullinen, hyvän hinta-laatusuhteen majapaikka niille, jotka etsivät edullista huonetta, mutta haluavat kuitenkin oman suihkun, ja arvostavat kätevää sijaintia Punkaharjun kuntakeskuksessa. Huonehintaan sisältyi aamupala, jolla oli mahdollisuus jutustella majatalon lupsakan isännän kanssa.

Kävin ensimmäisen kerran Punkaharjulla kesällä 2008. Ihailin silloin maisemia ja kävin taidekeskus Retretissä ja metsämuseo Lustossa. Taisivat kohteet tehdä vaikutuksen, koska jo kahden vuoden kuluttua halusin kokea samat uudelleen. Niin nyt kuin silloinkin varasin oman päivänsä sekä meno- että paluumatkalle ja yhden ehjän päivän Punkaharjun kohteille. Mielestäni tämä on minimi; Punkaharjun-Savonlinnan alueella viettäisi mielellään kyllä useammankin kesäpäivän.

Retretti

Taidekeskus Retretissä on taiteen ystäville paljon nähtävää. Vierailuun kannattaakin varata vähintään puoli päivää. Retretti on kuuluisa jännistä maanalaisista näyttelytiloistaan, mutta luolaston lisäksi paljon taidetta on näytillä myös taidekeskuksen maanpäällisissä osissa.

Retretin tämän kesän päänäyttelyssä Helene Schjerfbeck ja taiteilijasisaret esiteltiin laajasti suomalaisten naistaiteilijoiden tuotantoa 1800-luvun alkupuolelta vuosisadan vaihteeseen. Helene Schjerfbeckin (1862-1946) lisäksi näytillä oli töitä yli 30 naistaiteilijalta.

Schjerfbeckin maalauksista erittäin mielenkiintoinen on esimerkiksi Kirkkoväkeä (1895-1900), jossa on kuvattuna kolme eri ikäistä naista ja nuori poika tyylitellyllä taustalla, teoksen nimestä päätellen kirkkomatkalla. Pidän työstä, koska se on paitsi teknisesti taidokas, työssä on myös jännite (miesten puuttuminen), joka herättää (teoksen taustaa tuntemattoman) pohtimaan, mitä taiteilija on halunnut sanoa, ja kiinnostuksen tietää teoksesta lisää.

Schjerfbeckin lisäksi näyttelyssä oli upeita teoksia mm. seuraavilta naistaiteilijoilta [hakasulkeissa esimerkkejä]: Maria Wiik (1853-1928) [Maailmalle (1889)], Ellen Thesleff (1869-1954), Elin Danielson-Gambogi (1861-1919) [mielenkiintoisia omakuvia], Dora Wahlroos (1870-1947) [Innoitus (1895)], Helmi Biese (1867-1933) [Saaristomaisema (1899)], Beda Stjernschantz (1867-1910) [Kaikkialta ääni kuuluu (1895)], Julia Stigzelius-de Cock (1849-1923) [Kesäpäivä Normandiassa (1879)], Ada Thilen (1852-1933) [Lukeva tyttö maisemassa (1896)] ja Fanny Churberg (1845-1892) [useita hienoja maisemamaalauksia].

Päänäyttelyn lisäksi Retretissä oli esillä myös muita mielenkiintoisia näyttelyitä. Esimerkiksi luolaston alkupäässä oli näytteillä Pekka Kauhasen (s. 1954) töitä. Yksi niistä, Veljpuol meets snowman (2006-2010) näytti jotenkin tutulta. Pian selvisikin, että veistos on "velipuoli" taiteilijan aikaisemmalle veistokselle Taidepoliisi (2006), joka seisoo ohjaamassa liikennettä kiertoliittymässä Espoon modernin taiteen museon (EMMA) lähistöllä.

Retretin luolastossa oli näytteillä myös muun muassa Iris-keramiikkaa. Sekin kuulosti jotenkin tutulta, ja ilmankos, kun selvisi, että Iris-tehdas oli Suomen ensimmäinen taideteollinen yritys, joka toimi Porvoossa 1897-1902. Näytillä oli ainakin tehtaan keraamikkona toimineen Alfred William Finchin (1854-1930) suunnittelemaa keramiikkaa. Retretin kallioluolasto on itsessäänkin tutustumisen arvoinen.

Suosittelen taaskin kaltaisilleni aloitteleville taiteen ihailijoille osallistumista yleisöopastukselle kun vierailee taidemuseoissa. Yleisöopastus kuuluu yleensä pääsylipun hintaan ja opastuksen avulla saa teosten katselemisesta paljon enemmän irti. Retretti ei ollut poikkeus tässä suhteessa. Puolitoistatuntinen opastus kattoi kaikki näyttelyt ja oli erinomainen.

Vaikka Retrettiin ei tänä kesänä pääsisikään, kannattaa naistaiteilijat pitää mielessä kun vierailee muutenkin taidemuseoissa. Retretin näyttelyn teoksista useimmat oli lainattu julkisista taidemuseoista ympäri Suomen (jotkin tosin yksityiskokoelmista), joten niitä voi nähdä muuallakin, valitettavasti ei kuitenkaan niin montaa kerrallaan kuin nyt Retretissä.

Mutta naistaiteilijoiden töitä ehtii nähdä Retretissäkin vielä kesän ajan. Helene Schjerfbeck ja taiteilijasisaret -näyttely on avoinna päivittäin 29.8.2010 asti.

Taidekeskus Retretin kesän 2010 päänäyttelyssä esiteltiin kattavasti suomalaisten naistaiteilijoiden töitä 1800-luvulta.

Retretti oli ykköskohteeni Punkaharjulla ja viihdyin siellä hyvin, aamukymmenestä johonkin kolmeen neljään iltapäivällä. Sillä välillä söin myös Retretin buffetlounaan. Sitten siirryin Lustoon. Ostin Retretin ja Luston yhteislipun, jolla ymmärtääkseni pääsi pari euroa halvemmalla verrattuna siihen, että olisi ostanut molempiin erilliset liput.

Lusto ja puulajipuisto

Lusto, Suomen metsämuseo ja metsätietokeskus, sijaitsee Punkaharjulla kuten Retrettikin. Kävin Lustossa kahvilla ja sen jälkeen kiertelin näyttelyitä lähes museon sulkemisaikaan, iltaseitsemään asti. Lustossa oli paljon mielenkiintoista nähtävää, ja käyntiin olisi voinut varata enemmänkin aikaa.

Lusto on modernilla tekniikalla toteutettu museo, jossa esineet, tekstit, kuvat, valot ja videot pelaavat hyvin yhteen. Mielenkiintoisella tavalla on kerrottu esimerkiksi tukinuitosta tai tervanpoltosta. Eräs paikka museosta ansaitsee erityisen maininnan, nimittäin Hiljaisuuden huone, virtuaalinen luontoelämys. Ei ihan korvaa oikeita luontoelämyksiä, mutta hieno ja mielenkiintoinen toteutus kuitenkin.

Lustossa vierailun jälkeen kävin vielä kävelemässä ja ottamassa valokuvia Metsäntutkimuslaitoksen (METLA) Punkaharjun puulajipuistossa. Puulajipuiston lisäksi alueella on retkeilyreittejä, joita olisi tehnyt mieli vaeltaa, jos mukana metsässä olisi ollut kunnon kengät, enemmän aikaa ja vähemmän hyttysiä. :)

Punkaharjulla on METLA:n puulajipuisto ja runsaasti retkeilyreittejä.

Yhdysvalloissa olen ikävöinyt Suomen valoisia kesäiltoja ja suomalaisen metsän tuoksua.

Paluu Punkaharjulta

Torstaina 17.6. palasin Punkaharjulta takaisin Porvooseen. Lähtiessäni otin valokuvia Punkaharjun satumaisen kauniista harjumaisemista. Sitten ajoin Parikkalan kirkolle ottamaan jokusen valokuvan sieltäkin. Sieltä tieni vei ensin Haminaan ja sieltä Loviisaan, ja sieltä kotiin. Alla kuvia matkan varrelta (rakennukset olivat kyllä suorassa, vaikka joissain kuvissani ne valitettavasti näyttävät vinoilta).

Ah, Suomen kesä... Voiko suomalaiselle olla mitään kauniimpaa kuin Suomen kesä? - ainakaan suomalaiselle, joka pääsee nauttimaan siitä vain pari viikkoa vuodessa.

Parikkalan kaunis puukirkko on rakennettu vuosina 1813-1817.

Tiekirkkojen ovet ovat kesäisin avoinna kävijöille, usein aivan kirjaimellisestikin, kuten tässä Haminan Johanneksen kirkossa. Vuonna 1843 valmistunut kirkko on Carl Ludvig Engelin suunnittelema.

Haminan Pyhän Marian kirkko on tuhoutunut ja rakennettu uudestaan useita kertoja. Nykyinen ulkoasu on 1820-luvulta.

Vaikka kirkkoarkkitehtuuri onkin tehnyt minuun erityisen vaikutuksen, toki muutkin rakennukset kuin kirkot voivat olla minunkin mielestäni komeita, kuten kuvassa oleva Haminan raatihuone.

Loviisan kirkko on vuodelta 1865 ja sijaitsee erittäin komealla paikalla, Loviisan torin vieressä ympäristöään ylempänä.

Loviisan kirkon ovelta katsottuna mahtava kellotorni tuntuu ulottuvan melkein taivaisiin asti.

Suomen reissun loppupäivät

Suomen matkani toisena viikonloppuna kävin kummityttöni ristiäisissä Norjassa. Upea ja mieleenpainuva matka. Tosin tuolta reissulta tarinat ja kuvat jäävät yksityisyyssyistä vain perhealbumeihin.

Maanantai-iltana 21.6. palattuani Norjasta tarkistin sähköpostini ja sain tietää, että seuraavana päivänä olisi mahdollisesti vielä yksi työhön liittyvä palaveri. Tiistaiaamuna asia varmistui ja niinpä tiistaina vielä palaveerasin kerran ja illalla sitten jo pakkasin USA:aan paluuta varten.

Raikkaudesta (ei 'rakkaudesta') helteeseen

Ihanan raikas. Noilla sanoilla kuvaisin säätä Suomen reissuni aikana. Nautin joka hetkestä, kun aavistin, että pitkä (turhan) kuuma kesä olisi vielä edessä Philadelphiassa.

Varhain keskiviikkoaamuna 23.6. lähdin matkustamaan takaisin kohti Yhdysvaltoja. Reittini kulki jälleen ensin Helsingistä Lontooseen ja sieltä sitten Philadelphiaan. Tällä kertaa lennoissa ei ollut ongelmia. British Airwaysin matkustamohenkilökuntakin oli palannut lakkoilemasta normaalisti töihin. Perillä Philadelphiassa olin iltapäivällä paikallista aikaa. Philadelphian aikahan on seitsemän tuntia Suomen aikaa jäljessä, joten USA:aan päin matkustettaessa saa ikään kuin seitsemän tuntia lisää aikaa käyttöön.

Lentokoneessa jo kerrottiin, että perillä Philadelphiassa olisi 33 C-astetta lämmintä. Lämmintä oli ja on ollut siitä lähtienkin, kolmenkymmenen korvilla iltapäivisin, ja parhaimmillaan (vai pitäisikö sanoa pahimmillaan) vielä rapiat päälle (5.7. 36C).

Katsoin Suomessa karttakirjasta, kuinka etelässä Philadelphia olisi Euroopan maihin verrattuna. Philadelphia näytti sijaitsevan kutakuinkin 40-leveyspiirillä. Euroopassa 40-leveyspiiri leikkaa sellaisia maita kuin Espanja, Italia ja Kreikka, mistä saa vähän osviittaa siihen, miten etelässä Philadelphia sijaitsee ja millainen ilmasto täällä on. Sen sijaan esimerkiksi Helsinkihän sijaitsee jokseenkin 60:llä leveyspiirin kohdalla ja koko Suomi mahtuu aika mukavasti 60- ja 70-leveyspiirien väliin.

Iso pora Lontoon Heathrown lentoasemalla

Nyt olisi poralla töitä. Jättimäinen pora hommissa Lontoon Heathrown lentoasemalla.

Suomen reissun jälkeiset päivät USA:ssa: maassa maan tavalla

Jo Philadelphiaan paluutani seuraavana päivänä (to 24.6.) vääntäydyin taas työpaikalleni, niin kuin myös seuraavana päivänä (jolloin Suomessa vietettiin juhannusaattoa) koska USA:ssa juhannuksesta ei ole tietoakaan. Ja miksi olisikaan, kun täällä ei ole yötöntä yötäkään. Päivän ollessa pisimmilläänkin pimeä laskeutuu Philadelphiaan joskus iltayhdeksän aikoihin.

Eilen 4.7. oli USA:n itsenäisyyspäivä, ja kun se sattui sunnuntaiksi, oli päivän kunniaksi tutkimuskeskuksemme (ja ymmärtääkseni monet muutkin työpaikat) suljettuna vielä tänään maanantaina 5.7. Ajattelin, että mennään maassa maan tavalla, kuten viime vuonnakin. Siten olin hommissa juhannusaattona, mutta pidin itsenäisyyspäivävapaan minäkin. Luonnollisista syistä en niinkään juhlinut USA:n itsenäisyyttä, vaan viimeistelin tämän Suomesta kertovan tekstin.

Paluutani seuraavana viikonloppuna sommittelin kuvia tähän blogipätkään, mutta kuten ehkä lomallenikin, ahnehdin tähänkin vähän liikaa tekemistä, ja siksi kirjoitin tekstiä vielä kuluneena viikonloppunakin. Opin, ei kannata olla ahne. Tästä lähtien yritän tehdä vain lyhyitä blogipätkiä, jotta saisin ne kohtuuajassa nettiin. :)