Työmatka Pittsburghiin

Tiistaina 13.7. matkustin Pittsburghiin. Siellä osallistuin tieteelliseen konferenssiin (18th Annual Meeting of the Society for the Study of Ingestive Behavior). Tieteellisiä konferensseja kutsutaan usein lyhyesti järjestävän tahon nimen lyhenteellä. Tämäkin konferenssi oli tuttujen kesken lyhyesti SSIB ("es-es-ai-bii":).

Tieteellisissä konferensseissa tutkijat kertovat tutkimustuloksistaan toisilleen suullisin esityksin ja posteriesityksin. Posteri (engl. poster) on tutkimustuloksista kertova juliste. Tämän konferenssin aihepiirinä oli, kuten järjestön nimestäkin voi päätellä, ravinnonotto, tarkemmin ehkä ravinnonottoon liittyvä käyttäytyminen (ingestive behavior). Itse esittelin konferenssissa posteria, joka kertoi uusia ruokien välttelystä (food neophobia).

Konferenssi alkoi tiistaina illalla vastaanottotilaisuudella (reception). Seuraavat neljä päivää konferenssissa oli päivittäin suullisia esityksiä aamu- ja iltapäivällä. Kolmena iltana oli kunakin yksi kahden tunnin posterisessio, joissa esillä oli nelisenkymmentä posteria per ilta. Konferenssi päättyi lauantai-iltana illalliseen konferenssipaikalla.

Osallistujia konferenssissa oli noin 250. Työpaikaltani Monellilta meitä osallistui ehkä kymmenkunta henkeä tähän konferenssiin.

Pittsburgh

Pittsburgh sijaitsee Pennsylvanian osavaltiossa niin kuin Philadelphiakin. Matkaa Philadelphiasta Pittsburghiin kertyy noin 300 mailia eli noin 480 kilometriä, eli karkeasti samaa luokkaa kuin Helsingistä Kuopioon tai Joensuuhun.

Pittsburgh on reilulla 300000 asukkaallaan Pennsylvanian toiseksi suurin kaupunki heti Philadelphian jälkeen. Jos lähialueet lasketaan mukaan, Pittsburghin seudulla onkin asukkaita jo yli kaksi miljoonaa.

Pittsburgh tunnetaan historiallisesti terästeollisuuden keskuksena. Pittsburgh sijaitsee luonnonkauniilla paikalla laaksossa, jossa kaksi jokea (Allegheny River ja Monongehela River) liittyvät yhteen kolmanneksi joeksi (Ohio River). Ja, todellakin, Pittsburghin nimessä viimeinen kirjain on h (ei g).

Konferenssireissulla ehdin vähän katsastaa kaupunkiakin. Tiistai-iltapäivänä ennen konferenssin alkua kävin Andy Warhol -museossa ja sunnuntaina ennen kotiin lähtöä Garnegie-taidemuseossa. Parina päivänä pistäydyin konferenssipaikan lähistöllä napsimassa valokuvia. Lämpötilan keikkuessa kolmenkymmenen celsiusasteen tietämissä en kuitenkaan nauttinut ulkona olemisesta kovin kauaa.

Alla muutama kuva tältä reissulta. Valitettavasti jotkin kuvista ovat utuisia; noita kuvia ottaessani sää oli pilvinen ja kostea.

Andy Warhol (1928-1987) oli kotoisin Pittsburghista. Niinpä onkin luonnollista, että juuri Pittsburghissa on hänen elämäänsä ja taidettaan laajasti esittelevä museo. Warhol tuli 1960-luvulla kuuluisaksi mm. kuvillaan Campbell's -merkkisistä säilykepurkeista. En tiedä hyötyikö soppafirma siitä, mutta Campbell's -keittoja kyllä ainakin edelleen myydään amerikkalaisissa ruokakaupoissa. :)

Monongahela incline. En tiedä, mikä olisi tässä hyvä käännös sanalle "incline", mutta kuvasta näkyy, mistä on kysymys: vekottimesta, joka kuljettaa ihmisiä jyrkkää mäkeä ylös ja alas. Kuljin tällä jokilaaksosta ylös mäelle (Mount Washington).

Ylhäällä Mt. Washingtonilla on useita näköalatasanteita, joista avautui hienot näköalat alas jokilaaksoon, jossa Pittsburghin keskusta sijaitsee.

Kuva eräältä näköalatasanteelta jokien liittymäkohtaan. Niemen kärjessä (puuton alue) olisi pitänyt olla suihkulähde, mutta kuvan ottamisen aikaan se ei ollut toiminnassa. Monongahela-jokea seilaava jokilaiva oli juuri alittanut komean terässillan (Fort Pitt Bridge), jolla liikenne kulki kahdessa kerroksessa. Joen rannalla kolkutteli tavarajuna, varmaan kuljettamassa hiiltä terästeollisuuden tarpeisiin.

Hiilijuna kolisteli konferenssipaikankin ohitse. Parkkipaikan ja junaradan väliin puristui kevyen liikenteen väylä. Onneksi jokilaivaan pyrkivät saattoivat käyttää lähistöllä ollutta alikulkutunnelia rautatien ohittamiseen.

Täällä näytettiin menevän teollisuuden ja liikenteen ehdoilla. Konferenssihotelli oli mukavalla paikalla joen rannassa, mutta hiilijuna kolisutteli joen ja rakennuksen välistä. Rakennuksen vastakkaisella puolella oli autoileville vieraille tuiki tarpeellinen, mutta ei maisemallisesti kovinkaan kaunis parkkitalo. :)

Pittsburghissa on paljon siltoja. Kuvassa em. Fort Pitt -sillan komeita teräsrakenteita.

Heinz Field on amerikkalaisen jalkapallon stadion Pittsburghissa. Ketsuppiakin valmistava Heinz on ilmeisesti sponsoroinut paikkaa sen verran, että on saanut nimensä siihen (vrt. esim. Hartwall-areena Suomessa). Heinzin pääkonttori on Pittsburghissa.

Duquesne incline on toinen "incline" Pittsburgissa, ehkä noin kilometrin päässä em. vastaavasta. Tämä kuljettaa ihmisiä rannan ja Duquesne Heightsin välillä, mutta minä tyydyin vain kuvaamaan asemarakennusta ja laitetta.

Toinen kori kulkee ylös kun toinen tulee alas.

Pittsburghin keskustan tornitaloja.

Pittsburghin yliopiston kampusalueella on huikea tornitalo avoimella paikalla. Kyseessä on yliopiston Catedral of Learning, jonka kerrotaan olevan läntisen maailman korkein "koulutalo".

Catedral of Learningin aulaan pääsivät tutustumaan turistitkin. Lisäksi rakennuksessa on kansallisin teemoin kalustettuja luokkahuoneita (Nationality Classrooms), joihin olisi päässyt tutustumaan pientä pääsymaksua vastaan. Ajan puutteen takia jätin ne kuitenkin väliin.

Catedral of Learningin aula on kirkkomainen, kuten rakennuksen nimikin vihjaa. Vierailijat tutkailivat "kirkkosalia" samalla kun opiskelijat näppäilivät kannettaviaan.

Carnegien taidemuseo ja luonnontieteellinen museo

Carnagien taidemuseo ja luonnontieteellinen museo sijaitsevat samassa rakennuskompleksissa ja molempiin museoihin pääsi tutustumaan samalla pääsymaksulla. Taidemuseo sijaitsi rakennuksen uusimmassa osassa ja oli selvästikin suunniteltu varta vasten taidemuseoksi: kokoelmat olivat pääasiassa toisessa, ylimmässä kerroksessa, jonka valaistus oli erinomainen kattoikkunoista tulevan pehmeän luonnonvalon ansiosta, ja eteneminen huoneesta toiseen oli suunniteltu loogiseksi.

Edellinen - Sunnuntai 1.8.2010 - Seuraava