Antti Knaapilan kotisivut

Edellinen - Maanantai 6.9.2010 - Seuraava

Teema: Eläimet

Tämä on blogini ensimmäinen "teemanumero". Omistan sen eläimille, koska monet eläimet ovat kivoja. Olen koonnut tähän joitakin kuvia ja kokemuksiani eläimistä Philadelphiassa: kotona, luonnossa, ja eläintarhassa. Sen verran rajaan aihetta, että jätän siitä pois lemmikkieläimet ja jyrsijät, koska molempia esiintyy niin Suomessa kuin täälläkin.

Tänään 6.9. oli USA:ssa Labor Day. Se on Yhdysvalloissa yleinen valtiollinen vapaapäivä (federal holiday), jota vietetään aina syyskuun ensimmäisenä maanantaina. Enemmän kuin päivän poliittisista merkityksistä, olen kuullut päivän merkitsevän kesän (tai kesälomakauden) päättymistä (vastaavasti Memorial Day, jota vietetään toukokuun viimeisenä maanantaina, on vähän niin kuin kesäkauden avajaiset).

Sään puolesta kesä ei kuitenkaan (ainakaan oman suomalaisen mittapuuni mukaan) näytä vielä ihan päättyvän: päivän ylimmät lämpötilat ovat olleet viime päivinä vielä 30 C-asteen tuntumassa. Iltojen pimeneminen ja aamujen raikastuminen ovat kuitenkin jo havaittavissa, lähestyvän syksyn ensimmäisinä merkkeinä.

Maassa maan tavalla -periaatteen mukaisesti en mennyt Labor Daynä töihin vaan kävin hölkkäämässä ja kirjoitin tämän blogipätkän.

Jos tuossa jäljempänä olen puhunut läpiä päähäni vajaitten biologian tietojeni takia, olisi kiva jos joku asioista paremmin perillä oleva lähettäisi palautetta ja korjaisi esitystäni - kiitos!

Oravat

Oravat ansaitsevat tulla mainituksi heti ensimmäisenä, koska ne ovat hyvin näkyvästi läsnä asuinympäristössäni. Oravia on Philadelphiassa runsaasti ja ne päästävät ihmisen melko lähelle. Oravia näkee helposti lähes päivittäin.

USA:ssa asuttuani minun on helppo ymmärtää, miksi Tiku ja Taku -oravat ovat tärkeitä hahmoja Aku Ankka -sarjakuvassa. Paitsi Philadelphiassa, olen nähnyt oravia myös Washingtonissa ja Denverissä (Coloradossa).

Jos olen ymmärtänyt oikein Wikipediasta, amerikkalaiset oravat ovat harmaaoravia ja eri lajia kuin Suomessa esiintyvät (eurooppalaiset) oravat.

"Hei, mene tiehesi siitä hosumasta sen kameran kanssa ja anna minun syödä rauhassa!" olisi tämä orava varmaan halunut sanoa. :)

Ötökät

Kärpäsiä ja hyttysiä olen kohdannut Philadelphiassa (onneksi) vain hyvin vähän, lieneekö seurausta varsin urbaanista ympäristöstä vai mistä. Muunlaisia ötököitä olen nähnyt jonkin verran, ja nekin ovat onneksi olleet enimmäkseen aivan harmittomia.

Heinäsirkkat sirittivät kovasti Ritari Ässä TV-sarjan kesäiltoina ulkona pimeän aikaan kuvatuissa kohtauksista, sen muistan hämärästi lapsuudestani. Täällä Philadelphiassa olen itse kesäaikaan kokenut saman. Kun kesällä pimeä laskee, melkoinen sirinä alkaa. Heinäsirkkojen näkeminen, saatika kuvaaminen onkin sitten paljon haastavampaa.

Tulikärpäsiä (firefly) olen nähnyt pari kertaa, kesäisissä grillijuhlissa ulkona pimeällä. Tulikärpäsen valoilmiön näkeminen luonnossa on ensikertalaiselle jännä kokemus. On vähän kuin hyönteisen perässä syttyisi muutamaksi sekunniksi pieni LED-valo.

Leppäkertut tekevät vaelluksen sisätiloihin tammi-helmikuussa. En tiedä tiedä mistä ne ilmestyvät, ja miksi juuri tuolloin, mutta olen kokenut saman nyt jo kahtena vuonna. Leppäkertut mönkivät runsaslukuisina sisälle vuoden kylmimpään aikaan, mutta muulloin niitä en ole niitä nähnyt.

Tämä leppäkertun valokuvasin - usko tai älä - keittiössäni 10. helmikuuta, kun ulkona talvi oli lumisimmillaan. Leppäkertun valokuvaaminen oli haastavaa puuhaa, koska otus tuppasi kameran nähdessään muuttamaan kulkusuuntaansa kääntäen kuvaajalle selkänsä. Amerikkalaiset leppäkertut eivät näytä sen suuremmilta kuin suomalaisetkaan, mutta olisiko täkäläisellä kaverilla kuitenkin enemmän pisteitä selässään?

Tällaiset ötökät ovat täällä melko tavallisia, mutta pieniä (noin 1-2 cm) ja harmittomia (eivät jahtaa ihmisiä yrittäen pistää, imeä verta tms.). Hyönteisten pieni koko antaa haastetta niitten valokuvaamiseen. Yksi haasteista on, että kameralla lähelle tarkennettaessa syväterävyysalue tuppaa olemaan varsin lyhyt, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että vain tietyn, hyvin rajoitetun, etäisyyden päässä kamerasta oleva kohde tulee kuvaan terävänä, mutta sekä tätä etäisyyttä lähempänä että kauempana oleva näkyy epätarkkana.

Toinen vastaava, harvinaisempi ötökkä, jonka lajista minulla ei ole tietoa. Tämä kuva on melko suuri (jotta otuksen kuviointi näkyisi), mutta hyönteinen oli samaa kokoluokkaa kuin edellinen (ehkä noin 2 cm). Kuvaa ei ole käännetty, ötökkä todella oli liikkumassa pää alaspäin. :)

Hanhet

Kun ajoin keväällä pyörällä töihin, en voinut olla näkemättä hanhia Schuylkill-jokea reunustavilla nurmialueilla. Hanhia oli paljon ja eivätkä ne piitanneet paljoa alueen kevyen liikenteen väylästä. Pyörällä pitikin usein hiljentää ja pujotella hanhien välistä, että ei olisi törmännyt niihin. Hanhilla oli vielä poikasiakin keväällä.

Nämä hannuhanhet pitävät Schuylkill-joen rantaniityn nurmikon matalana luonnonmenetelmällä. (Valitettavasti tämä kuva on teknisesti kehno, ylivalottunut: joki ja taivas näyttävät vitivalkoisilta, jota ne eivät toki todellisuudessa olleet!)

Kanadanhanhi on veikkaukseni näitten hanhien lajista.

Uimaan lähdössä. Tämä hanhi ei hypännyt tai lennähtänyt vaan pudottautui hyvin varovasti laiturilta veteen. Kuva hetkeltä juuri ennen kuin lintu tömpsähti veteen.

Hanhet saivat keväällä poikasia. Tämän kuvan ottamisen aikaan, kesäkuun alussa (6.6.) poikaset eivät olleet enää ihan pieniä.

Eläimiä Philadelphian eläintarhassa

Sunnuntaina 5.9. kävin Philadelphian eläintarhassa (Philadelphia Zoo). Suhtaudun varauksellisesti eläintarhoihin. Mielestäni ei ole välttämättä reilua, että villieläimiä siirretään luonnollisista elinympäristöistään vankeuteen ihmisten ihmeteltäviksi. Tunnustan siis, että tein siinä mielessä omia arvojani vastaan, kun kannatin eläintarhaa käymällä siellä.

Yritän kuitenkin ajatella, että eläintenhoitajat ovat oman alansa koulutettuja ammattilaisia ja että eläintarhoissa eläimet saavat hyvää hoitoa, joka perustuu parhaaseen olemassa olevaan tietoon. Uskon myös, että eläintarhatoiminnalla voidaan auttaa uhanalaisia lajeja ja ainakin jakaa tietoa niistä ja muutenkin eläimistä.

Philadelphia Zoo, Philadelphian eläintarha

Philadelphian eläintarha on Amerikan ensimmäinen eläintarha. Se avautui kävijöille vuonna 1874.

Virtahevot eivät paljon eläintarhan kävijöiden huomiota kerjänneet, vaan vedessä lilluessaan pyrkivät enemminkin kääntämään ihmisille leveät selkänsä.

Tämä komeahäntäinen eläin oli opastaulun mukaan "white-nosed coati", mikä lieneekään lajin nimi suomeksi.

Seepra maastoutuu värityksensä ansiosta aika hyvin puitten varjojen joukkoon.

Amerikassa kun ollaan niin toimintaa ei puutu eläintarhastakaan. Tässä oli mahdollisuus ratsastaa kamelin selässä ehkä muutama kymmenen metriä taluttajan ohjatessa kamelia (tuota en kokeillut).

Tässä on mielestäni ideaa: ihmisiä nostetaan kuumailmapallon avulla ylös ihailemaan eläintarhaa ja ympäröiviä maisemia, mutta pallo on vaijereilla kiinni maassa eikä pääse siten karkaamaan, ja saadaan ohjattua takaisin alaskin. Tuulisella säällä "pallohissi" ei kuitenkaan ole ymmärrettävistä syistä toiminnassa (kuten ei ollut vierailupäivänäni).

Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, taisi tämä kirahvikin ajatella. :)

Komeanokkainen lintu eläintarhan lintutalossa. Verkkojen ja häkkien läpi valokuvaaminen on yksi haaste eläintarhassa. Manuaalinen tarkennus on usein otettava käyttöön, sillä automaattitarkennus tarkentaa helposti verkkoon (lähelle), jolloin varsinainen kohde (kauempana) jää epätarkaksi.