Antti Knaapilan kotisivut

Edellinen - Sunnuntai 19.12.2010 - Seuraava

Tuulkoon myöten taikka vastaan - Apurahatutkijan syksy

Tämän pätkän siirsin nettiin vasta 17.1. (joulun-vuodenvaihteen kiireitten takia), mutta säilytin vanhan päivämäärän 19.12., koska tein tekstin lähes valmiiksi siihen mennessä ja koska pätkä kertoo syksystä.

Otsikon alku on mukaelma eräästä virrestä, sovellettuna Philadelphian syyssäähän (sana "käyköön" korvattu sanalla "tuulkoon"). Mielestäni Philadelphiassa sataa ja tuulee vähintään yhtä paljon kuin Helsingissä. Philadelphia ei ole ihan rantakaupunki, mutta aika lähellä valtameren rannikkoa kuitenkin. Johtuisiko tuulisuus osaksi siitäkin.

Jotkut täällä sanovat, että korkeat talot muodostavat väliinsä paikoitellen solia, pullonkauloja, joissa tuuli pääsee puhaltamaan erityisen voimakkaasti. Tuossa voi olla perääkin. Jos joku on kävellyt tuulisella säällä esimerkiksi Helsingin Vuosaaressa virastotalon ja Cirrus-tornitalon välistä, tietää mistä puhun. Kun asuin taannoin Vuosaaressa, kävelin siitä usein kauppakeskus Columbukseen ruokaostoksille. Parhaimmillaan tuuli puhalsi siinä niin, että karkea hiekoitussepelikin pyöri maassa, ja käveleminen vastatuuleen oli oikeasti hankalaa.

Niin on syksykin taas mennä viuhahtanut. Enpä tullut kirjoittaneeksi blogiani pikku pätkissä ja "reaaliaikaisesti", vaikka sitä kaavailin, vaan tässä tulee taas isohkossa klöntissä - ja takautuvasti - useampi kuva ja muistelu.

Vihdoinkin: syksy

Kesä 2010 oli poikkeuksellisen kuuma kai niin Suomessa kuin Philadelphiassakin. Ihanaa, kun alkusyksystä sää raikastui sen verran, että sään puolesta oli taas mukava pyöräilläkin. Kävin pyörällä töissäkin jokusen kerran, ennen kuin lopulta illat alkoivat pimetä liian varhain.

Alkusyksy on varmaan lempivuodenaikani. Kuuman ja kostean kesän jälkeen oli mukavaa, kun paita ei enää liimaantunut hiestä selkään pikku kävelyn jälkeen. Vihdoinkin sai herätä raikkaaseen aamuun hyvin nukutun yön jälkeen. Hyvin nukutun siksi, että enää ei tarvinnut pitää ilmastointilaitetta yöllä pörisemässä eikä pyöriä kuumissaan sängyssä.

Syksyllä ihmiset palaavat kesälomilta töihin. Sadot korjataan talteen. Koulut alkavat. Siinä missä luonto valmistautuu lepoon, "sivistynyt elämä" jatkuu syksyllä.

Kokemukseni mukaan syksyn parhaat kuukaudet pyöräilyyn Philadelphiassa ovat syyskuu ja lokakuu. Elokuu on vielä liian kuuma ja marraskuu taas on jo liian kolea, sateinen ja - työmatkojen kulkemisen suhteen - liian pimeä.

Erityisesti lokakuun viikonloppuina pyöräilin muutaman kerran kotoa Mt. Airystä lähelle keskustaa, taidemuseon tienoille, ja takaisin. Alla muutama valokuva noilta reissuilta.

Näkymä Schuylkill-joen yli kulkevalta sillalta Philadelphian keskustaan päin. Tämä on tyypillinen Philadelphiaa kuvaava näkymä (Katso vaikka Wikipediasta, niin löydät samankaltaisen kuvan. Vrt. esim. Porvoon tyypillinen kuvaaminen näkymällä punaisista ranta-aitoista tai Helsingin kuvaaminen näkymällä kauppatorista ja tuomiokirkosta).

Tämä kuva ei ole tehty ylläolevasta kuvankäsittelyllä, vaan on yksinkertaisesti otettu eri kohdasta siltaa (joki jäi vasemmalle kuvan ulkopuolelle).

Tämä Cowboy-patsas on asetettu Philadelphian keskustan lähellä Fairmount Park -puistossa mäenpenkkaan, hyvin suojaan meiltä turhan uteliailta katselijoilta. :) Vilkasliikenteinen tie nimittäin erottaa patsaan tehokkaasti kevyen liikenteen väylästä ja sillä liikkuvista jalankulkijoista ja pyöräilijöistä. Cowboy (1908) on yhdysvaltalaisen Frederic Remingtonin (1861-1909) käsialaa. Remington on tunnettu länkkäriaiheisesta taiteestaan.

Tämä on suosikkiliikennemerkkini Philadelphiassa. Vapaasti käännettynä: "Pyöräilijöiden pitää hidastaa, jalankulkijoita ja epätasaista tietä edessä". Mielestäni tuosta olisi meille apurahatutkijoille ja muille vastaaville touhottajille yleisemmäksikin elämänohjeeksi: hidasta, rosoista tietä edessä. Pysähdymmekö koskaan oikein miettimään, mitä teemme, tai mikä on tärkeää?

Rahoitushakemusten kirjoittamista (suklaata kuluu)

Apurahatutkijoitten (niin kuin yleensä muittenkin tutkijoitten) elämään kuuluu nykyisin oleellisena osana uusien rahoitushakemusten kirjoittaminen. Kilpailu tutkimusrahoituksesta ei ole homman mukavimpia puolia. :( Tänä syksynä kirjoitin ensin hakemuksen pienestä (3 kk) jatkorahoituksesta nykyiselle työlleni ja sitten isomman hakemuksen uudesta (3-vuotisesta) tutkimushankkeesta, ohjaajieni ja tutkimusyhteistyökumppanieni tuella onneksi.

Isommassa, kolmen vuoden rahoituksen, hakemuksessa oli luonnollisesti isompi homma. Siinä hakuaika päättyi lokakuun viimeisenä perjantaina. Viimeisinä viikkoina ennen sitä tuli kokeiltua työskentelyä ilman enempiä vapaa-aikoja. Paitsi rahoitushakemuksen määräaika, lokakuun lopulla stressasi myös tutkimuslaitoksemme jokasyksyinen kolmepäiväinen tilaisuus laitoksen yrityssponsoreille. Minunkin piti pitää esitys siellä eräänä päivänä.

Hillitäkseni painonnousuani olin kuin olinkin onnistunut alkusyksystä lopettamaan suklaan ja muitten vastaavien makeitten herkkujen ostamisen kotiin. Parisen viikkoa ennen isomman rahoitushakemuksen hakuajan loppua työstressini kävi kuitenkin lopulta niin pahaksi, että repsahdin uudelleen suklaaseen.

Tummalla suklaalla kuorutettuja manteleita

Tummalla suklaalla kuorrutetut mantelit olivat apurahatutkijan lohturuokaa syksyn stressaavimman työjakson aikana.

Ruskaa valokuvaamassa

Ruska voi olla melkoisen hieno Philadelphiassa joskus loka-marraskuussa. Viime vuonna jäin siitä paljolti paitsi, koska olin niihin aikoihin työmatkalla Australiassa. Tänä vuonna otin vahingon takaisin ja kävin valokuvaamassa ruskaa erityisesti Wissahickon-puistossa. Seuraavat kuvat otin sunnuntaina 31. lokakuuta, kun rahoitushakemukset oli onnellisesti lähetetty arvioitaviksi ja oli vihdoin aikaa valokuvaamiselle.

Isoja autoja, isoja taloja ja isoja lehtipuita - oleellisia vaikutelmiani Yhdysvalloista kaapattuna samaan kuvaan.

Wissahickonille pääsee mm. tästä. Wissahickon on puisto/metsäalue laaksossa, jonka pohjalla virtaa Wissahickon-joki. Olen USA:ssa asuessani käynyt täällä harva se viikonloppu kävelemässä/hölkkäämässä. Alue on asuntoani lähin luontoalue ja osa Fairmount Park -puistojärjestelmää.

Wissahickonilla on paljon luontopolkuja.

Nämä näyttävät ihan vaahteroille. Philadelphiassa niitä on paljon.

Tämä kuva on Wissahickon-joen rannasta. Veteen pudonneet lehdet soljuivat virran mukana hiljalleen eteenpäin.

Vesi on aloittelevalle valokuvaajalle, kuten minulle, mielenkiintoinen kuvauskohde, koska se tarjoaa helposti erilaisia jänniä mahdollisuuksia kuville. Esimerkiksi tässä tapauksessa vedessä kelluvien lehtien lisäksi kuvaan saa samalla näkyviin veden pinnasta heijastuvia puitten varjoja ja taivasta pilvineen, ja paikoitellen joen pohja paistaa veden läpi.

Valo on valokuvauksessa keskeisessä asemassa, kuten jo puuhan nimestäkin voi päätellä. Vesi taittaa ja peilaa valoa lukemattomin eri tavoin.

Kun lehdet alkavat Philadelphiassa toden teolla pudota, niitä on kaikkialla kasapäin. Autot pöllyttelivät niitä mennessään. Omakotitalojen pihoilla lehtiä haravoitiin ja säkitettiin paperisäkkeihin, joita näki jalkakäytävien reunoilla pitkiä rivejä.

Tämä kuva on Chestnut Hillistä.

Tämäkin puun kuvasin Chesnut Hillissä.

Minusta tämä näyttää siltä kuin tornille olisi kasvanut hiukset päähän. :) Todellisuudessa puu ei kuitenkaan kasvanut tornista vaan tornin takana.

Washington, D.C., ja ihmisgenetiikan tieteellinen konferenssi

Marraskuun alussa osallistuin ihmisgenetiikan alan tieteelliseen konferenssiin Washington, D.C:ssä. Philadelphiasta pääsee Washingtoniin kätevästi junalla parissa tunnissa. Philadelphiasta pääsee junalla Washingtoniin suunnilleen yhtä kätevästi kuin pääsee junalla Helsingistä Turkuun.

Kysymyksessä oli Amerikan ihmisgeneetikkojen (American Society of Human Genetics, ASHG) 60. vuosittainen kokoontuminen. Toki tapahtuma oli hyvin kansainvälinen ja osanottajia oli ympäri maailman. Törmäsin jokuseen muuhun suomalaiseenkin.

Konferenssi oli suurin, mihin olen koskaan osallistunut. Osallistujia oli kaiken kaikkiaan noin 7000, josta noin 6000 oli tutkijoita/opiskelijoita ja lisäksi noin tuhat oli näytteilleasettajien edustajia. Tapahtuman ohessa oli nimittäin myös ikään kuin genetiikan alan laboratoriovälineiden ja -palvelujen messut. Tämä oli kuulemma myös tähän asti suurin ASHG-konferenssi.

Paikka jossa ihmisgenetiikan konferenssi pidettiin (Walter E. Washington Convention Center) on iso messukeskus Washingtonin keskustassa. Huomaa, että Walter Washington oli eri henkilö kuin Yhdysvaltojen ensimmäinen presidentti George Washington.

Smithsonian American Art Museum

Ihan lähellä konferenssipaikkaa, vain parin korttelin päässä, sijaitsee amerikkalaiseen taiteeseen keskittyvä taidemuseo, Smithsonian American Art Museum. Koska taidemuseon sijainti oli niin otollinen ja museoon oli vapaa sisäänpääsy, siellä tuli pistäydyttyä parikin kertaa. Aivan mahtava paikka, jota suosittelen Washingtonissa kävijöille, jos vaan amerikkalainen kuvataide yhtään kiinnostaa.

Museossa oli teoksia monilta amerikkalaisilta taiteilijoilta, joista nostan tässä kohdin kiireiltäni vain yhden esille, vaikka useampikin ansaitsisi tulla mainituksi. John Twachtman (1853-1902) oli yhdysvaltalainen impressionisti. Kiinnostuin hänestä siksi, että hän on maalannut upeita talvimaisemia. Vähän niin kuin Pekka Halonen Suomessa. Kutsunkin mielessäni Twachtmania USA:n Pekka Haloseksi. Erityisesti mieleeni jäi Twachtmanin maalaama taulu nimeltä Round Hill Road. Taulu on lähes kokonaan valkoinen, lumisesta maisemasta erottuvat juuri ja juuri tie ja talo, sekä taivas hivenen muuta maisemaa lilahtavampana.

Samassa komeassa rakennuksessa on kaksi museota, joihin molempiin on vapaa pääsy: Smithsonian American Art Museum ja National Portrait Gallery.

Taidekäsityömessuilla Philadelphiassa

Marraskuun alkupuolella vierailin toisessakin messukeskuksessa, nimittäin täkäläisen kotikaupunkini Philadelphian messukeskuksessa (Pennsylvania Convention Center). Ajattelin, että tulisi käytyä ainakin kerran paikallisessakin messukeskuksessa. Kyseessä olivat taidekäsityömessut. Näytillä - ja myynnissä - oli paljon erittäin hienoja ja kauniita käsitöitä, kuten keramiikkaa, koruja, tekstiilejä, ja puukäsitöitä. Hinnat olivat kuitenkin varsin epäsopivia apurahatutkijan kukkarolle... :) Mutta kaunista katseltavaa riitti, vaikka vain osa messukeskusta oli valjastettu näyttelyn tarpeisiin.

Ei lautta (raft) vaan käsityöt (craft) olivat messujen aiheena Philadelphiassa marraskuun puolivälin tienoilla.

Jälleen ruskaa kuvaamassa

Ruska oli hieno Philadelphiassa vielä marraskuun puolivälin tienoillakin, vaikka tuuli/sade olikin jo pudottanut osan puiden lehdistä. Seuraavat kuvat otin 14. marraskuuta

Ruska oli kaunis myös kotikatuni East Gowen Avenuen puissa.

Tämä kuva on East Gowen Avenuen ja alueen pääkadun Germantown Avenuen risteyksestä.

Nämä puut ovat Chestnut Hillistä.

Aurinko paistaa keltalehtisten puitten läpi

Nämäkin puut kuvasin Chestnut Hillissä.

Jos tarkkaan etsii, voi Philadelphiastakin löytää havupuita. Lehtipuut kuitenkin hallitsevat maisemaa.

Philadelphian marathon ja taidemuseo

Eräänä sunnuntaina marraskuun lopulla (21.11.) päätin jälleen käydä Philadelphian erinomaisessa taidemuseossa (Philadelphia Museum of Art). Matkalla törmäsinkin marathoniin. Niinpä pääsinkin samalla nauttimaan maaliin saapuvien maratoonarien kannustajien juhlahumusta. Museolle johtava Benjamin Franklin Parkway oli marathonin takia osin suljettu (koska maratoonarit juoksivat katua pitkin maaliin) ja myös me kävellen museolle kulkeneet jouduimme käyttämään kiertotietä kisajärjestelyiden takia. Toisaalta museovieraat saivat sinä aamupäivänä nauttia varsin rauhallisesta museosta, joka on melko harvinaista herkkua viikonloppuisin, sen verran suosittu museo on.

Maratoonarien kannustajat tähyävät maaliin saapuvia juoksijoita.

Marathonin maalialue sijaitsi Philadelphian keskustassa komealla Benjamin Franklin Parkwayllä.

Töissä osuuskaupassa

Joulukuussa tein vuotuiset työvuoroni paikallisessa Weavers Way Co-op -osuuskaupassa (olen vuokranantajieni kotitalousjäsenenä osuuskaupassa).

Diili on tämä: teet kaupassa kuusi tuntia töitä vuodessa niin saat viiden prosentin alennuksen ostoksistasi. Työt voi tehdä kolmessa kahden tunnin työvuorossa. Minäkin tein omani pois kolmena viikonloppuna.

Keväällä en tullut maininneeksi, että osuuskauppa avasi uuden toimipisteen Chestnut Hilliin. Uusi myymälä vaikuttaa olevan lähempänä kotiani ja on selvästi vanhaa Mt. Airyn myymälää väljempi (leveämmät käytävät). Erinomainen juttu! Olen käynyt uudessa myymälässä jo monta kertaa, kun taas vanhassa vain harvoin.

"Paistaa se päivä risukasaankin." Paikallinen osuuskauppa (Weavers Way Co-op) avasi keväällä uuden, tilavan toimipisteen Chestnut Hilliin, "vain" noin 1,5 mailin eli noin 2,4 kilometrin päähän kodistani.

Sibeliusta Philadelphiassa - jälleen kerran

Voitko kuvitella: Jo toisen kerran tänä vuonna Philadelphian sinfoniaorkesterin (Philadelphia Orchestra) ohjelmassa oli Jean Sibeliuksen säveltämää musiikkia. Pitihän sitä käydä joulun alla (12.12.) kuuntelemassa, kun tällainen uskomaton tilaisuus tarjoutui.

Ohjelmassa olivat tällä kertaa Sibeliuksen Myrsky (Sarja nro 1) ja viides sinfonia. Niitten välissä kuultiin nykysäveltäjän, Behzad Ranjbaran pianokonsertto. Orkesteria johti Robert Spano.

Toivottavasti kukaan ei ajattele, että klassisen musiikin konsertit olisivat jotain hienostelua. Ainakin täällä Yhdysvalloissa henki on enempi sellainen kuin Helsingin juhlaviikoilla, eli että "taide kuuluu kaikille". Vaikka yleisön keski-ikä näyttikin taas olevan jossain lähes pari kertaa oma ikäni, myös nuoria ja perheitä oli paikalla. USA:ssa meininki on konserteissakin rento ja arkinen. Esimerkiksi pukeutuminen on ihan laidasta laitaan; pukuja ja kravatteja näkee siellä täällä, mutta yhtä paljon on pooloja ja farkkuja. Väliajalla viinikin tarjoillaan kertakäyttömuovimukeista. Arkisuus on mielestäni ok, joskin esiintyjiä kohtaan voisi olla kohteliasta, jos konsertin lopussa porukat malttaisivat odottaa kunnes taputukset on taputettu ja valot sytytetty ennen kuin alkavat valua salista ulos.

Kiinnostukseni klassisen musiikin konsertteihin alkoi näin. Joskus vuonna yksi ja kaksi kun opiskelin elintarvikekemiaa Helsingissä, opiskelijaliput Helsingin kaupunginorkesterin (HKO) konsertteihin olivat - esimerkiksi elokuvalippuihin verrattuna - naurettavan halpoja, vain viisi euroa kipale. Mieti vähän, viisi euroa! Törkeän halpaa. Leffaliput maksoivat tuolloin Helsingissä jo lähemmäs kymmentä euroa.

Opiskelijabudjetti on usein tiukka, eikä omani tehnyt poikkeusta. Niinpä HKO:n konsertit tarjosivat yhden houkuttelevan, kustannustehokkaan tavan viettää ystävien kanssa iltaa ulkona. Sen seurauksena huomasin että, juu että, klassinen musahan on ihan jees. Ja siitä lähtien on mieleni tehnyt käydä konserteissa aina silloin tällöin, vaikka maakin on jo niistä ajoista vaihtunut. Jos joku on vielä opiskelija, niin suosittelen: HKO:n liput näyttävät olevan nykyisinkin vain kuusi euroa.

Nyttemmin, valmistumisen jo katkaistua lupaavasti alkaneet opintoni, en harmi kyllä pääse enää nauttimaan opiskelijahinnoista missään. Mutta Philadelphiankin orkesterin konsertteihin liput ovat edullisimmille paikoille kohtuuhintaisia, apurahatutkijankin kukkarolle sopivia (luokkaa 20 dollaria eli noin 15 euroa). Nytkin keikuin melkein konserttisalin katonrajassa, ylimmällä (kolmannella) parvella, ehkä kymmennen metriä vai mitä orkesterin yläpuolella, mistä vaan satuin lipun halvimmalla saamaan. Tunnelma oli silti korkealla. :)

Oli se oikeasti aika hienoa olla kuuntelemassa, kun yksi maailman huippuorkestereista vetää Sibeliusta. Suuren maan suuri orkesteri soittamassa musiikkia pienestä maasta. Sitä kun mietti orkesterin jylistessä Sibeliuksen viidennen mahtavaa loppuosaa, niin itku meinasi tulla liikutuksesta. Hyvä Suomi!

Joulu tulla jolkottelee...

Philadelphian keskustaan, kaupungintalolle avattiin jonkin aikaa ennen joulua "joulukylä" (Christmas Village). Siellä oli iso joulukuusi, esiintymislava ja paljon joulutavaraa myyviä myyntikojuja. Kävin aistimassa joulutunnelmaa ja ottamassa valokuvia paikassa joulun alla.

Philadelphian Christmas Village, sananmukaisesti käännettynä joulukylä, vai pitäisikö sanoa joulukatu? - mutta se ei oikeastaan ollut kadulla, vaan kaupungintalon edustalla (kuvassa taustalla näkyvä rakennus).

Philadelphian joulukylän joulukuusi ja myyntikojuja

Philadelphian joulukylän kuusi ja myyntikojuja. Myyntipisteitä oli paljon enemmän kuin tähän kuvaan sattuneet muutama.

Jatkuu ensi vuonna!

Marraskuussa sain tietää, että saan puolen vuoden jatkon työskentelylleni Monell-tutkimuskeskuksessa. Jatkoapurahahakemukseni ei mennyt läpi, mutta sitten itse tutkimuskeskus lupasi tulla vastaan ja rahoittaa työskentelyäni keskuksessa tammikuun alusta kesäkuun loppuun. Jee! Työskentelen siis vielä kevään 2011 Philadelphiassa. Yritän myös kirjoittaa vielä vähän tätä blogiakin vuoden alkupuoliskolla.