ETUSIVU | BLOGI | KIRJAT | KUVATAIDE | LUONTO | MUSIIKKI | RUOKA | VALOKUVAUS | MUUT AIHEET | MÄÄRITELMIÄ | LINKKEJÄ | English pages

Liisa Keltikangas-Järvinen: Tunne itsesi, suomalainen

Professori Liisa Keltikangas-Järvisellä on ilmiömäinen kyky kirjoittaa tieteestä yleistajuisesti ja mielenkiintoisesti. Tässä kirjassa hän tarkastelee vanhojen suomalaisten sananlaskujen antamaa kuvaa suomalaisuudesta uusimman psykologisen tiedon valossa.

Keltikangas-Järvinen aloittaa kirjan käsittelemällä elämänhallintaa: mitä sillä tarkoitetaan ja miten se voisi kehittyä. Siitä hän etenee itsetuntoon, tunteisiin, ihmissuhteisiin, vihamielisyyteen ja lopuksi arvoihin.

Kirja on todella helppolukuinen siihen nähden, että se pohjautuu tieteelliseen tietoon. Kirja on hyvin jäsennelty, sisältää paljon väliotsikoita ja etenee niin soljuvasti, että jopa minunkinlaiseni kohtalaisen hidas ja laiska lukija (jonka pohjatiedot psykologiasta vielä ovat olemattomat) jaksoi lukea sen innolla. Toki intoa piti yllä myös erittäin mielenkiintoinen aihe: suomalaisuus.

Yksi Keltikangas-Järvisen ihailtavimpia piirteitä on todellakin hänen kykynsä avata monimutkaisiakin psykologisia käsitteitä meille maallikoillekin helposti ymmärrettävään muotoon. Tässä kirjassa hän kertoo, mitä tarkoittavat esimerkiksi temperamentti, itsetunto, peilisuhde, tunne ja yliminä. Kahdesta ensiksi mainitusta hän on kirjoittanut omat kirjansakin ("Temperamentti - ihmisen yksilöllisyys" ja "Hyvä itsetunto", nämäkin erinomaisia kirjoja). Itsetunnosta on kuitenkin tässäkin kirjassa paikallaan mm. toteamus: "Väitteelle suomalaisten heikosta itsetunnosta ei löydy pohjaa sen enempää tutkimuksesta kuin arkielämästäkään."

Keltikangas-Järvinen kertoo (s. 72), että temperamentti on persoonallisuuden biologinen pohja, josta kehittyy kasvatuksen tuloksena persoonallisuus. Lapsilla on synnynnäisiä eroja temperamenttipiirteissä, mikä pitäisi huomioida kasvatuksessa. "Mistä tahansa synnynnäisestä temperamentista saadaan sosiaalinen ja sopeutuva persoona. Erilaisuus vain asettaa kasvatukselle erilaisia vaatimuksia," Keltikangas-Järvinen toteaa. Miten temperamentiltaan erilaisiin lapsiin suhtaudutaan, ei ole yhdentekevää, sillä lapsen hyväksyminen omana itsenään tukee lapsen itsetuntoa (ns. annettu itsetunto).

Keltikangas-Järvinen on myös esimerkiksi poikkeuksellisen hyvä ujojen lasten ymmärtäjä. Hänen toteamustaan "Ujo lapsi ei muutu rohkeaksi kehotuksesta eikä moitteista --" olisi varmaan moni nykyinen ja entinenkin ujo lapsi valmis tukemaan. Keltinkangas-Järvisen mukaan avainsana on yksilöllisyys: "Yksilöllisellä kasvatuksella jokaisesta saadaan sopeutuva, sosiaalinen ja miellyttävä aikuinen, joka kykenee elämään yhteisössä ja mukautuu kaikille yhteisiin sääntöihin ja määräyksiin."

Mielestäni yksi kirjan tärkeimpiä sanomia on myös se, että lapsen kehitys ottaa oman aikansa, eikä sitä voi keinotekoisesti nopeuttaa. Lapsuutta ei saisi varastaa lapselta.

Keltikangas-Järvinen kirjoittaa erittäin mukaansatempaavasti myös mm. tunteista. Ehkä eniten aiheen mehevästä käsittelystä nauttimmekin juuri me, jotka emme ole näistä asioista aiemmin paljon lukeneet. On lohduttavaa kuulla esimerkiksi kiteytys "Tunteiden herääminen ei siis ole ihmisen tietoisessa hallinnassa." Kautta linjan Keltikangas-Järvinen kuitenkin painottaa ihmisen vastuuta käyttäytymisestään: "Ihmisellä on oikeus kaikkiin tunteisiinsa, mutta ei niiden kaikenlaiseen ilmaisemiseen."

Erityisen osuvaa on myös Keltikangas-Järvisen kuvaus suomalaisten vihamielisyydestä (hostiliteetti; kaunaisuus, yleinen pahansuopuus). Sitä lukiessa ensimmäinen reaktioni oli torjunta: enhän minä ole tuollainen, enhän? En minä, mutta muut! :) Mutta teksti on niin kerta kaikkiaan nasevaa, että en vaan voinut lopulta muuta kuin myöntää: kyllä minussakin noita "hostiileja" piirteitä on.

Onneksi tässäkin asiassa Keltikangas-Järvisen asenne on ymmärtävä ja eteenpäin auttava. Tässäkin meidän on tunnettava kulttuurimme, ennen kuin käymme vertailemaan itseämme muihin. Vihamielisyydestä kertovan jakson lopussa Keltinkangas-Järvinen kiteyttää: "Kaikki tämä yhdessä tarkoittaa sitä, että oman kulttuurin tunteminen lisää ymmärrystä ja itsearvostusta, niin että ihmiset eivät ole niin valmiita hyväksymään itselleen muualta tulevia negatiivisia määreitä eivätkä ryhdy oitis ripottelemaan tuhkaa päälleen, jos eivät tunne sopivansa amerikkalaisen tai jonkin muun vieraan kulttuurin ihmismuottiin."

Ensimmäisenä suosittelisin kirjaa pienten lasten vanhemmille (ja sellaisiksi haluaville), koska kirjassa on paljon kehityspsykologiaa, ts. asiaa siitä, miten kasvuympäristö vaikuttaa lapsen kehitykseen. Kirjassa mainitut sananlaskut lienevät tutuimpia vanhemmalle polvelle ja niiden tutkistelu tällä tavalla lienee antoisaa luettavaa myös suurten ikäluokkien edustajille.

Ulkomaille muuttaneille ja varsinkin muuttoa suunnitteleville suomalaisille kirja on niin ikään erittäin herkullista luettavaa. Sen voin sanoa omasta kokemuksestani asuttuani jonkin aikaa USA:ssa, erityisesti kun useammassakin kohdassa kirjaa Keltikangas-Järvinen ottaa vertailukohdaksi juuri amerikkalaisuuden.

Lopulta voin suosittella kirjaa kaikille aikuisille suomalaisille itsensä ymmärtämisen lisäämiseen, koska, kuten Keltikangas-Järvinen toteaa, "-- tunne juuresi on pitkälle sama kuin tunne itsesi".

Vau, mikä kirja. Aivan mahtava kirja.

ARVIOITU KIRJA

Liisa Keltikangas-Järvinen: Tunne itsesi, suomalainen. 4. painos, WSOY, 2004 (pehmeäkantinen, 326 sivua). Arviointi lisätty sivustolle 26.2.2011.

KIRJAT-etusivulle

© Antti Knaapila, 2009.
Tätä sivua on viimeksi muokattu 26.2.2011.